Kahen vuoden tauko!

Tervehdys pitkästä aikaa!

Viime kerrasta on kulunut huikeat kaksi vuotta, herregud!

Mitä tähän kahden vuoden taukoon sisältyy? Vastaus: No vaikka MITÄ! Varsinkin juuri ponien osalta.

Mutta, jos aloitan kerronnan ihan lyhykäisyydeltään ja teen vain koosteen siitä mitä meillä on tapahtunut.

 

Aivan tarkkaan en muista mitä silloin tapahtui kun blogin kirjoittaminen jäi. Muistan vain, että jotain takapakkia tuli jommankumman ponin kanssa ja epätoivon porteilla käytiin ja siksi kirjoittaminenkin jäi. Suoraan sanottuna olin jonkinlaisessa masennuksessa ponien suhteen. Ja siitä se kierre niiden kanssa alkoi.

Ensin muistan, että Versailles sairastui puhkuriin huonon heinän vuoksi (syytän itseäni, koska päästin itseni lipsumaan laadun suhteen). Se saatiin hyvin ihan alkuvaiheissa lääkitettyä ja olikin sen jälkeen parempi.

Sitten tulikin vähän parempi vaihe. Hetaa valmennettiin hyvällä vauhdilla ja säkämittakin oli otettu ja se ei ylittänyt 130cm, joten meille avautui baanat startteihin. Tosiaan valmennuksen ja hiitit menivät todella hienosti. Poni keräsi hyvin peruskunnon 2013 talvella. 2013 keväällä päästiin jo menemään kovempaa ja kesä 2013 suunniteltiin starttiin menoa ja kävimmekin useasti hiittailemassa Huittisten harjoitusradalla, jossa huomatiin ponin todelliset taidot. Olin hurmoksissa!

 

2013 heinäkuussa meidän piti lähteä Kokemäelle harjoitusraveihin ja menimmekin, mutta matkalla sinne tapahtui jotain kopissa. Kopissa tömähti, joka oli outoa koska Heta oli muutoin todella hyvä kuskattava. Pääsimme paikanpäälle, poni kopista pois, valjaat päälle ja lämmittelemään. Lämmittelyssä huomasin, että jokin ei ole nyt hyvin. Sitten tuli lähtö. Ajoin ponin kanssa koko lähdön puolitehoilla. Poni ravasi epäpuhtaasi. Se tuli sekä minulle, että äidilleni aivan puskista. Mikä tuli? Vielä muutama päivä sitten poni ravasi puhtaasti ja kovaa harjoitusradalla ja nyt yhtäkkiä se peitsasi takapäällä...

Ponia kävi hieroja hieromassa. Ok, lihasjumeja löytyi toiselta puolelta. Poni oli hetken "lomalla" ja himmailtiin kovempia ajoja. Poni vaikutti paremmalta ja päätin ilmoittaa Hetan Poriin ponikunkkareihin, koska sieltä löytyi sopiva lähtö meille.

 

Hiukan epäröivin mielin lähdettiin lähtöön. Lämmittelyissä epävarmuuteni asiasta vielä enemmän nousi. Poni ei ollut normaali ja varikolla katoksessa vielä oudompi. Menimme kuitenkin lähtöön. Lähtö startissa pääsimme ensimmäiseen kurviin, käännytin ponin varikolle. Epäpuhdasta ravia, taas. Jokin oli pahasti pielessä. Epätoivo taas valtasi, koska itse ei tiennyt missä vika. Epäpuhtaus alkoi tulemaan vasta siinä vaiheessa kun vauhtiakin alkoi tulemaan. Käynti ja hölkkä menivät siis ihan puhtaasti.

Päätös: poni lomalle kokonaan, treenit pois. Soitto eläinlääkärille tarkistamaan poni. Kaikki taivutukset ja testit tehtiin....puhdas. Olimme ihmeisämme...mikä ponilla on. Peruskuntoa ponilla pidettiin kuitenkin yllä ja sen kanssa mentiin vain käyntilenkkejä.

 

Ponit olivat tuolloin 2013 kesällä äitini luona syömässä vihreää. Ja samaan aikaan kun Heta treenasi Versailles sairastui kaviokuumeeseen, joka myöskin tuli aivan yllätyksenä. Emme osanneet odottaa sitä. Poni minulla kuitenkin ollut useasti vihreällä ilman mitään. Huomasimme kuitenkin ponin oireet heti ja saimme samana iltana eläinlääkärin paikalle. Lääkäri huomasi heti pientä laidunta tutkiessaan, että sieltä löytyi alskileapilaa (jos se noin kirjoitettiin), joka on kai hyvin petollista kaviokuumeherkille. Se on hyvin paljolti saman näköinen kuin puna apila, mutta ne erottaa toisistaan lehtien perusteella. Otimme selvää muutenkin tästä apilasta enemmän ja ilmeni, että se saa aikaan ns. myrkytyksen, joka mm. vaikuttaa valoherkkyyteen. Verikokeissa myöskin ilmeni, että se poikkesi arvoiltaan paljon "normaalista" kaviokuumeesta. Onneksi huomasimme ponin oudon käytöksen heti ja hoitoa saatiin pian ja ei mennyt kauaakaan kun poni oli taas omaitsensä. Heta välttyi kaikelta tältä. Jotkut hevoset ja ponit kestävät sen paremmin kuin toiset.

Selvitimme myös mistä tätä apilaa oli joutunut laitumelle, koska minun aikoina kun Suttilassa asuin ei sitä ole ollut ja ponit söivät vihreää ilman "sivuvaikutuksia". Selvisi, että edellinen vuokralainen oli istuttanut nurmiseosta, joka sisältää kaikkia apilalajikkeita. Siinähän se. Me emme äitini kanssa asiasta tienneet, vaikka paikka äitini omistuksissa olikin.

 

Laidunkauden loputtua 2013 ponit tulivat takaisin Vanhaankylään kotitallille. Hetan käyntilenkkejä jatkettiin ja Versailles oli ok. Aloin kuitenkin kiinnittämään huomiota enemmän Hetaan ja sen olemiseen. Jotain outoa siinä oli, joten päätin, että vien sen tutkimuksiin Turun AniVetiin.

Siellä tehtiin samat taivutus kokeet ja todettiin, että jaloista ei löydy mitään eli vika ei ole niissä. Poni oli kuitenkin edestä, kaulan alta arka. Poni päätettiin tähystää... Hiekkaa! Iso läjä hiekkaa aivan suoliston etuosassa, joka oli outo paikka sen kertymiselle. Olin shokissa ja pelkäsin, että kuinka meidän käy. Heta letkutettiin heti ja pääsimme kotiin psyllium kuurin kera. Muistan kun sitä piti antaa ponille ihan tajuton määrä ja se kuinka vaikeaa sen syöttäminen oli Hetalle. Annoin Versaillesille myös pieniä määriä ja se ihan imi kertaheitolla litkun innolla. :D Toista oli Hetan kanssa.

Kävimme pari kertaa Hetan kanssa letkutuksessa AniVetissä, se auttoi ja hiekka saatiin nopeasti pois. Huh. Mutta...sitten tuli jotain aivan kamalaa. Oli 2014 pääsiäinen. Olimme käyneet viimeksi viikko sitten AniVetissä. Menin aamutallia tekemään. Heta, ei ole syönyt ei ole juonut koko yönä. Taas mentiin lujaa pohjalle. Ponilla liki 40 kuumetta! Samalla oli pääsiäispyhä. Sain kuitenkin päivystävän soitettua ja lääkäri antoi kipulääkettä ponille. Kuumeilu kuitenkin jatkui, eikä poni syönyt tai juonut. Olin hukassa ja paniikissa. Heti ensimmäisenä arkipäivänä soitin AniVetiin, selitin tilanteen. Sieltä tuli Hetaa hoitanut lääkääri katsomaan tilannetta. Poni laitettiin välittömästi tiputukseen. Tiputusta jatkettiin kaksi päivää. Muistan kuinka olin turhautunut tilanteeseen....näin silmieni edessä kuinka poni luhistuu olemattomiin. Se ei syö, ei juo, enkä pysty parantamaan sen oloa. Vaikka kuume saatiin pois oli se kuitenkin ollut niin monta päivää syömättä ja juomatta, että sille oli ehtinyt tuleman mahahaava. Sitten hoidimme sitä. Itkin monta päivää, mutta en onneksi antanut periksi. Äitini oli tukena.

Heta oli ilmeisesti saanut jonkinlaisen viruksen AniVetin käynneillä, koska Turussa oli muillakin talleilla ollut vastaavaa. Versaillesi onneksi välttyi viruksesta.

 

Kävelytin Hetaa ja vein sen omalle pikku laitumelle, jossa juuri oli alkanut vihreää tulemaan esiin. Heta söi! Pieniä määriä, mutta söi kuitenkin. Se oli askel eteenpäin. Huomasin myöskin, että se mielellään tonki ojan reunalta jotakin juuria. En tiedä minkä kasvin juuria ne olivat, mutta niitä se mielellään söi. Uskon, että se etsi itse parannusta mahaansa näiden juurien avulla. Ilmeisesti niissä oli jotain ainesosia, jotka olivat hyväksi sille.

Meni oma aikana, mutta Heta alkoi syömään ja juomaan pieniä määriä. Se selviytyi kaikesta! Itse olin yhdessä vaiheessa valmis soittamaan lopettajan. Onneksi en antanut periksi, koska nykyään poni on elämänsä kunnossa! :) Valmennukset ovat jääneet, koska oma aika ei riitä tällä hetkellä kaikkeen. Opiskelen ja käyn töissä sekä pyöritän omaa valokuvaamoa, mutta uskon että kun koulu vain loppuu niin aikaakin löytyy taas paneutua enemmän poneihin.

 

Siinä oli lähinnä Hetasta. Versailles on mennyt siinä sivussa. Myös aika vuoristorataa sen kanssa.

Puhkuri todettiin krooniseksi viime vuoden (2014) kesällä. Sen kanssa nyt koitamme vain elää.

Kaviokuumetta ponilla ei enään ole ollut 2013 vuoden jälkeen, jos jotain positiivista täytyy hakea. :)

 

Nykyään molemmat asustelevat pihatossa, joka on ollut aivan ehdoton vaihtoehto molemmille. Versaillesille hengitysteiden kannalta ja Hetalle se nyt on muutenkin hyväksi, koska on sellainen ADHD, ettei paikoillaan ehdi olemaan. Tallissa kun vielä se asui niin, joka aamu sai herätä siihen kun karsinan seinät sai kyytiä kavioista kun ulos oli aika mennä. Pihatossa se saa nyt itse päättää miten haluaa mennä.

 

Muutenkin nyt näyttää kaikki olevan OK. Ainoa vaan, että ponit ovat nyt molemmat olleet "lomalla", koska oma aika on nyt kaiken kanssa niin kortilla. Hetasta kyllä vielä odotan paljon, jos vain korkeus on alle sen 130cm. :) Selässä kävin 2014 kesällä muutaman kerran. Eipä se siitä mitään sanonut, mutta katsotaan mitä tämä kesä taas tuo tullessaan.

 

Siinä tälläi lyhykäisyydessään tarinaa siitä, miksi blogin kirjoittaminen on jäänyt. Syynä siis ponien sairastelut, jotka veivät jopa toivon aivan tyysti koko harrastuksesta. Nykyään onneksi asiat ovat toisin, kiitos pihatto elämän. :)

 

Aurinkoisin terveisin

Petra, Heta ja Versailles

 

Heta ja Versailles, kevät 2015.

 

Pitkiä käyntitreenejä

Tänään käytiin Hetan kanssa ajamassa käyntilenkki. Päivä oli kyllä mitä hienoin pitkään aikaan! Aurinko paistoi ja lämmitti mukavasti, mutta varjopaikoissa tuli kylmä. Ja kotiin tultaessa olinkin aika jäässä. Omaa tyhmyyttäni kun en haalaria pistänyt päälle vaikka alkuun oli tarkoitus, mutta kun tuntui niin lämpimältä niin en sitten pistänyt ja se koitui kohtalokkaan kylmäksi menoksi. :D
Alkuun ajattelin, että tehdään sellanen rento pieni kävelylenkki, mutta lenkki muuttuikin vähän pidemmäksi mitä olin ajatellut kun ei meinannut sopivaa kääntöpaikkaa löytyä. Mutta ei se mitään haitannut. Tuli siinä samalla noustua ja laskettua mäkiä, mitkä tuntui olevan todella hyvää harjotusta. Hetalla oli kauhia into, että olisi tarvinnut ravilla päästä mäet ylös joten jouduin sitä hieman toppuuttelemaan. Muuten saimme koko lenkin mennä melkein löysin ohjin. Sopivan kääntöpaikan löydettyä pyysin Hetan kääntymään takaisin päin ja paikallansaha se melekin kääntyi. Kehuin kovasi hienosti käännöksestä.

Kotiinpäin mentäessä, lentokentän suoralla meidät ohitti takaapäin lava-auto, jota en meinannut edes huomata muuta kuin vahingossa kun käännyin automaattisesti taaksepäin katsomaan. Auto tuli todella äänettömästi ja hiljaa ohitse. Hatun nosto kuskille esimerkillisestä ajotyylistä! Auton päästyä ohitte Heta olisi halunnut lähteä perään, mutta himmailin sitä ja kerroin, että ei vielä mennä autolähtöjä. :) Positiivinen mieli jäi reissusta vaikka loppumatka meni vähä poukkoillen kun alkoi tulla väsy. Kotio kuitenkin päästiin ja lämmintä fleeceloimea heitettiin päälle. Tietkin olivat hyvässä kunnossa ja oli hyvä pito.
Tarkotuksena oli ratsastaa Versailles Hetan ajon jälkeen, mutta sen jouduin jättämään huomiselle kun lähdimme hakemaan heinäkuormaa. Heinäkuorman haettua pistin ponit ulos uudestaa ja Hetalle pistin vielä hieman loimea päälle, ettei kylmety hikoilun jälkeen.
Huomenna siis tarkoitus ratsastaa Versailles, jos suunnitelmiin ei tule muutosta. Heta saa pitää välipäivän.

UUSI LISENSSI!

Nonni! Tulihan se. Elikä tänään tuli uusi lisenssimaksu postilaatikkoon. :) Olen odottanut tietoa kuumeisesti, että pääsinkö läpi kokeesta vai en. Koska tietoa ei ole tullut Hippoksesta niin olen ollut hiukan epävarma kuinka siinä on käynyt. Helppojahan kysymykset olivat sinällään, mutta ajattelin että josko niissä oli jotain kompakysymyksiä niin se tyssää siihen. :D No, mutta nyt on nou hätä. Menee taas pari vuotta kun tarttee seuraavan kerran käydä kurssi uusiksi. Turhaan ressasin. :)

Facebookiin olen tänään pistellyt myytäviä hevoskamoja. Niitä kun helposti kertyy mitä ei enään käytä ja sitten ne jäävät lojumaan nurkkiin. Varsinkin riimuja tuntuu olevan paljon, koska olen himoshoppaaja riimuihin. :D Aina jää jostain käteen jonkunlainen riimu. Kokeilen sitä ja kun huomaan, että ei olekkaan hyvä niin sitten jäävät lojumaan nurkkiin. Parempi siis pistää myyntiin kuin roskiin, koska joku voi saada vielä hyviä joutilasriimuja niistä. :)
Tällähetkellä myyntilistasta löytyy:
- kaksi satulahuopaa
- messinkiketju (esim. näyttelyihin)
- kolmipalainen ravikuolain (litteä)
- 2kpl pintelipatjoja
- 3kpl riimuja
- Horzen jodhpurit
Ja lisää varmasti tulee kun kevättä kohti mennään ja nurkkia aletaan enemmän siivoamaan. Joten pitäkää silmät auki löytöjä varten! ;)

Eilen koitin napsia hiukan kuvia poneista. Hetaa ei tuntunut kiinnostavat ollenkaan moinen homma. Versaillesista sainkin muutaman ihan käypän kuvan. Muutama otos siis alla. :)

Molemmat karvapallot. <3 Huomaa hyvin kuinka alkaa tarlvikarva lähtemään kun karvanlaatu alkaa olemaan todella kaameaa. :)

Kupsutus.

Uusi satula!

Jeij! Viime viikolla tuli uusi satula!

Ensin alkuun minun piti käydä hakemassa satula Viljar Shopista itse, mutta koska aikataulut menivät tiukille edellis viikolla niin en päässytkään sitä hakemaan, joten pistin satulan tulemaan matkahuollonkautta kotikunnalleni. Pistin satulan tilaukseen viikonloppuna, oisko ollu lauantai tai sunnuntai ja satula oli jo heti maanantaina klo. 10 valmiina noudettavissa matkahuollosta. Kyllä on nopeaa toimintaa Viljarilla! :) En päässyt heti maanantaina hakemaan satulaa, mutta kävimme sitten tiistaina sen hakemassa. Tunne oli kuin Jouluna kun pahviloota aukasi. :) Satulassa oli paikoillaan medium kaari, joten vaihdoin sen heti extra wide kaareen, jonka olin tilannut lisänä siihen. Ja ei muutaku kokomaan satulaa. Jalustinhihnat ja jalustimet onneksi löytyi jo omasta takaa, mutta satulavyö vielä puuttui, joten sellainen piti vielä käydä ostamassa. Vyön ostin torstaina. Mittailin tutkailin vöitä kaupassa ja päädyin 120cm, koska oli sellainen kutina, että 110 olisi ollut liian lyhyt, joten pelasin varman päälle. Samaten minulla ei ollut satulaan huopaaka, joten kävin perjantaina ostamassa hät hättää Agrimarketista punaisen satulahuovan, joka maksoi huikeat 10e. Samaisena iltana lueskellessani facebookia, Rutavan talli (joka on ihan muutaman km päässä) kauppasi vanhoja tavaroitaan, joista pongasin käypän huovan. Käväsin huovan vielä samana iltana hakemassa. Hintaa huovalle tuli huikeat 2e + matkakulut (joita ei juurkiaan tullut). :)

Käypä 2e huopa. :)

Uusi Nortonin yelissatula kokoa 16" sekä Agrista ostettu yleishuopa.

 Lauantaina sitten päätimme kokeilla satulaa Versaillesille. Viime sovituksessa satula ei ainakaan tuntunut istuvan, mutta ihme ja kumma nyt se tuntui olevan hyvä. Vaikka alkuun oli hieman epävarma olo, mutta kun nousin satulaan niin se tuntui oikeinkin hyvältä ja ponikin tuntui olevan aivan normaali sen suhteen. Kokeilu oli varsin mieleinen. Menimme Versaillesin kanssa muutaman kierroksen vain käyntiä, koska kenttä oli mennyt huonoon kuntoon plussakelien aikana, enkä sitten viitsinyt lähteä konpuroimaan sen enempää. Satulavyökin tuntuu tällä hetkellä sopivalta, mutta hetken päästä saa ostaa jo lyhyemmän, mutta nyt tietää hiukan mitä hakea. Tottunut ostamaan enimmäkseen kouluvöitä niin oli alkuun hiukan hakusessa, että mitä kokoa lähteä ostamaan tuohon yleissatulaan. Vietyäni Versaillesin talliin takasin ja satulan otettuani pois, karvasta näki hyvin kuinka satula oli istunut selkään. Olikin hyvä, että kokeilimme satulaa näin talvikarvan aikaan vielä niin näki, että satula sopi hyvin selkään.
Minulla on hiukan sellainen kutina, että joutuneet kohta ostaa toisen satulan, jotta sitten molemmille olisi kunnolliset satulat. Tuota yleissatulaa olin kyllä ajatellut alkuun Hetalle sitten kun sitä aletaan ratsastajaan totutteleen, mutta saa nyt nähdä ratsastelenko tuolla satulalla nyt alkuunsa Versaillesin kanssa. Ajatuksena on ollut, että ostaisin Versaillesille koulupenkin. Koska kuitenkin koulua enimmäkseen menemme sen kanssa ja joskus jotkut kisat olisi hieno myöskin mennä.

Tämä ja viime viikko ovat olleet hiljaista Hetan kanssa. Johtuneet tästä kamalasta pääkallokelistä. Viime viikolla sää heitti plussan puolle, joten lumet alkoivat sulamaan ja teistä tuli jääkenttiä. Sitten siihen päälle alkoi satamaan hienon hienoo puuterilunta kera tuulen, joten voitte vain arvata kuinka liukasta teillä on. Lumen alla oleva jää on todella petollinen ja arvaamaton. Varsinkin kun molemmat ponit ovat ilman kenkiä ja hokkeja olen suosiolla jättänyt liikutukset vähäisiksi. Mutta nyt alkaa pikkuhiljaa tuntumaan siltä, että tuonne saattaisi jo ehkä uskaltaa mennä kävelemään pikkuisen, jos tässä ei nyt suuria muutoksia tulisi. Tai jos tulee, niin mielummin niin, että kaikki lumet ja jäät lähtisivät teiltä pois. :)

Aikaa menny

Hetki on mennyt viime kirjoittelusta. Mutta mitä sitä väkisin vääntämään mitään, jos ei ole mitään mistä vääntää. :) Vaikka kyllä olisi ollutkin vääntämistä, mutta välillä aika tulee vastaan. Päivät yksinkertaisesti loppuvat kesken.
Mutta se miksi nyt lähdin kirjoittamaan johtuu siitä, että nousin Versaillesin selkään pistkästä aikaa. Melkein puolen vuoden tauon jälkeen (joka on aivan liikaa). Sitäkin mietein, että miksi olen ensinnäkin jättänyt sillä ratsastuksen vallan jäähylle, vaikka siihen ei koskaan syytä ole ollut. Ok. Kesällä piti alkaa "lihotuskuuri", koska ei ollut viime kesän näyttelyissä "kunnossaan". Oli kyllä kunnossa, mutta ei sellaisessa kuin mitä näyttelyissä tarvitsisi olla. Viime kesänä ratsastin Versaillesilla suhteellisen paljon normaaliin verrattuna ja siksi ei ollut enään tasaisen pyöreä näyttelykuntoinen. Joten ratsastus jäi vähemälle ja kohta vallan kokonaan pois. Nyt pikkuhiljaa kevättä kohti mentäessä on tullut taas sellainen olo, että molemmat ponit pakko saada liikeelle ja kesäksi hyvään kuntoon. Hetaa on tullutkin nyt hyvin treenattua ja se on tasaen varmasti valmentautunut. Tuntuu muutenkin olevan sellainen, joka kerää helposti kuntoa, koska nyt on jouduttu pienellä ajalla pidentämään lenkkejä. Hyvä vain, jos meinataan syksyllä vielä startteihin keritä. :)

Mutta siis asiaan.
Tosiaan perjantaina päätin nousta siis Versaillesin selkään pitkästä aikaa. :)
Poni sisälle, harjausta ja varusteet päälle. Satulan pistossa pientä erimielisyyttä, mutta seuraavalla kertaa poni käytävälle kiinni niin jää siihen kettuilut. Hiukan oli siinä ponia kuntoon pistäessä sellainen olo, että mitäköhän tästäkin tänään tulee... Poni valmis, kypärä päähän, raippa kätteen ja menoks. Poni keskelle kenttää kaartoon ja minä valmisteleen itseäni selkään. Jalka jalustimelle, ponnistus ja oho...löysinkin itseni ponin toiselta puolelta maassa makaamassa jalka edelleen jalustimessa kiinni. Säikähdin, mutta huomattuani asian vakavuuden rauhoitin itseni sekä ponin. Ja ihme kyllä sain ponin pidettyä rauhallisena, vaikka sekin pelästyi tilanetta yhtä paljon kuin minä tai ainakin ihmetteli sitä. Sain itseni ylös hinattua ja otettua jalkani pois jalustimesta. Tilanteen rauhoituttua huomasin kuina huvittavalta tilanne on loppujen lopuksi varmaan näyttänyt ja aloin nauramaan maha kippurassa tapahtunutta. Versailles ihmetteli, että mitä ihmettä tuo tuossa nyt touhuu. :D Ei auttanut muuta kuin kasata itsensä uudestaan ja kokeilla toisen kerran satulaan nousua. Tällä kertaa vähä vähempi ponnistusvoima riitti ja satulassa oltiin ja oikeassa asenossa. :) Alku käyntejä mentäessä edelleen nauroin tapahtunutta. Kuinka voi edes niin käydä. :D 127,5 cm korkea poni ja toinen kirjaimellisesti hypää yli. Mietein, että varmaan täytyy alkaa hommata isompaa ratsua, jotta ponnistusvoima menee kohdilleen suhteessa ratsuun. :)
Siittä kun pääsimme vauhtiin Versaillesin kanssa niin kaikki meni hyvin. Poni toimi kaikin puolin hyvin. Vähän jäykältä se tuntui toiseen suuntaan mentäessä, mutta mitä voimme siis tästä päätellä? Lisää ratsastusta ja harjoittelua, taivutuksia jne. niin saadaan poni taas kuntoon. Tällä kertaa täytyy vaan olla tarkkana myös ruokinnan suhteen, että saadaan poni pidettyä kuitenkin hyvän näköisenä ens kesän näyttelyitä ajatellen.
Siitä en tiedä kuinka usein kerkeän Versaillesia ratsastamaan, koska tällä hetkellä Heta on ykkös sijalla. Vaikka ikinä en ole halunnut  kategorioida poneja kumpi on toista tärkeämpi, vaan olen pyrkinyt pitämään molemmat samalla viivalla. Mutta nyt on se tosi asia, että Hetan kanssa vaan on nyt suunnitelmat hieman erillaiset kuin Versaillesin kanssa ja siihen täytyy nyt panostaa enemmän, jotta saadaan tulosta aikaiseksi. Mutta saisi sitä nyt edes kerran tai kaksi kertaa viikossa ratsastettua niin olisi sekin jo parempi kuin ei ollenkaan. Vakavasti olen kyllä harkinnut myös, että jos joku sopiva löytyisin liikuttamaan Versaillesia, niin se olisi kyllä helpotus itselleni. Mutta kun tiedän itseni, niin sitä sopivaa tuskin kovin helposti löytyy, joka täyttäisi omat vaatimukseni. Mutta pidän silmät ja korvat avoinna Versaillesille sopivaa liikuttajaa varten. :) Versailleskin on kuitenkin sellainen, että se sopisi myös jollekin sellaiselle joka haluaisi esim. pientä kilpailua harrastaa. Potentiaalia ponista kyllä löytyy. Nyttenkin meni paikotellen niin nätisti, vaikka tosiaan aikaa viime kerrasta on paljon. Ja ratsastajakaan ei tosiaan ollut iskussaan, joten siihen nähden hyvin. Hiomista ja harjoittelua niin ponista olisi radoille.

Ja yksi hyvä kevään merkki on tullut. Poneilta lähtee jo pikkuhiljaa talvikarva pois! Jee! Kevät, here we come! Innolla odotan mitä kevät tuo tullessaan. :)

Viikko taas vierähtänyt...

Taas on ykis viikko takanapäin ja kaikkea on tullut touhuttua ja vielä on touhuamista.

Tämä seuraava nyt kuuluu vielä viime viikkoon, mutta kävimme äitini kanssa sunnuntaina Apassionaattaa katsomassa. Saimme molemmat joululahjaksi liput näytökseen ja voin sanoa, että oli sitten yksi parhaista joululahjoista! :)
Alku ei ehkä mennyt iha putkeen. Ensiksi, ei tullut mieleen ottaa käteistä mukaan. Nykyään kun kaikkialla saa kortilla maksettua. Oli hiukan kiire aikataulu, mutta hyvissä ajoin olimme jonottamassa parkkihalliin. Sitten huomasimme, että voi hitsi sielä on joku rahastus. Ja ajattelimme, että luulis siinä ny kortin käyvä. No, tuli medän vuoro ja nuori rahastuspoika sanoi, että vain käteinen kelpaa. Ei auttanu muu kuin alkaa tonkimaan kukkaroa ja eihän sitä seitsemää euroa sitten löytynyt kummaltaka, ei vaikka ynnättiin rahamme yhteen. Siinä vaiheessa ei ollut kuin kaksi vaihtoehtoa. Joko mennä Pasilasta hakeen rahaa, jossa oli lähin automaatti taikka sitten viedä auto vieressä olevaan Messukeskukseen ja maksaa parkki sinne ja jättää auto sinne ja tulla tunnelia pitkin takaisin Harwall areenalla.
Teimme toisen vaihtoehdon, eli ajoimme Messukeskukseen ja maksoimme sinne kortilla yhdeksän euron parkkimaksun! Ja sitten otettiin lentävä askel toiselle puolle tien. Mutta kerkesimme kuin kerkesimmekin ajoissa paikoilemme. :)
Olemme aikasemminkin olleet pari kertaa Apassionaattaa katsomassa, silloin kun se on ekoja kertoja ollut Suomessa. Sitten onkin muutama vuosi mennyt välistä, vaikka aina on ollut mielessä, että voi vitsi ku pääsisi tuonne taas katsomaan. On ne hevoset vaan niiiiiin hienoja! Ja tänä vuonna onnisti. Tänä vuonna oli vielä heidän 10-vuotis juhlanäytös. Tämä oli nyt kolmas kerta kun näimme esityksen ja eipä siinä oikein enään mitään uutta tullut, mutta kyllä se kuitenkin nähvätän arvoinen oli. Itse olisin toivonut yleisöltä enemmän heittäytmistä mukaan, mutta kun tietää millainen suomalainen yleisö yleensä on, niin voiko sen enempää vaatia tai odottaa. Itse olisin huutanu ja melunnu, mutta siinä tuli sitten sellainen fiilis, että ei kehtaa kun ei ketään muukaan tee sitä. En tiedä sitten vaikuttiko se, että esitys oli viimeinen. Olisiko ensimmäisessä esityksessä ollut enemmän heittäytynyttä porukkaa. Sitä en tiedä, mutta omalta osaltani jäi vaisu tunnelma mieleen. :/ Hevoset ja ratsastajat olivat kertakaikkisen huikeita, niin kuin aina ennenkin. :) Oli monta esitystä jotka jäivät erityisesti mieleen.
Minulla oli kamera mukana myös ja paljon tuli räpstittyä kuvia. Vaikka itsellä oli sellainen olo, että koitti mahdollisimman vähän keskittyä kuvaamiseen ja keskittyä enemmän siihen itse esitykseen, mutta yllättävästi niitä kuvia tuli silti räpsittyä yli 800! Siinä meni sitten yksi ilta mukavasti kuvia selaillessa.
Julkaisin parhaimmiston Petrus kuviin, joten sielä löytyy otoksia heinoista Apassionata hetkistä!

Tämä esitys aloitti shown. Hevonen oli kertakaikkisen hieno!

Friisiläiset ovat aina niin upeita. Niitä jaksaisi katsoa vaikka kuinka kauan.

Tämä esitys oli myöskin henkeäsalpaava. Hevonen meni aivan käsittämättömän hienosti rattaisen edessä.

Ja hienoja vaativia koululiikkeitä näimme myöskin tältä parilta!

Nämä hurjapäät vetivät kyllä hienosti! Itse vain katseli suu ammollaan huikeita ja vaarallisia temppuja. Muutama äksidenttikin kävi, mutta isoilta haavereilta säästyttiin.

Espanjalainen ratsastuskoulu Lipizzan hevosineen. Hienoja!

Tämä mies hevosineen oli mahtava! Suuret kunnian osoitukset kuinka pystyy hallitsemaan viiden hevosen laumaa niin taidokaasti.

Tämä pari oli myöskin sellainen kuin ei voinut kuin katsoa ja ihailla.

Tällä viikolla on muuten tullut hevosteltua aika lailla. Hetaa on tullut ajettua ja Versaillesia taluteltua pelolla.
Viime sunnuntaina, Apassionaatan aikoihin, kävin ekan kerran Versaillesin kanssa pellolla. Vähän oli sellainen olo, että mitä odottaa kun ei sitten koko talvena ole sitä tullut liikuteltua, että kuinka paljon sillä virtaa riittää. Mutta hienosti se meni. Kaunis aurinkoinen päivä, molemmat nauteimme pienestä kävelyhetkestä. Versaillesin ilmeestä näki kuinka onnelinen se oli kun pääsi vähän kävelemään jonnekin muuallekin kuin tarhaan. Eikä sillä ollut mitään pahoja aikeita mielessä. Virtaa kyllä oli, mutta nahoissaan pysy silti. Hetalla oli sama perrään, pieni kävely taluttaen pellolla. Sen jälkeen onkin tullut Versaillesia liikuteltua pelolla enemmänkin. Ensin totutellaan, että pellolakin voi mennä nätisti ja sitten kokeillaan samaa satulasta.

Hetaa on tullut myös ajettua ahkerasti. Huomaa hyvin itsessään muutoksen kuinka asenne on muuttunut. Ennen oli sellainen, että lähdettiin ajeleen ihan vain huvin vuoks ja jos keli ei ollut mielyttävä jätettiin ajaminen kokonaan väliin. Nyt on toisin. Asenne on muttunut, sato tai paistoi ajettava on ja nyt ei ajella huvin vuoks vaan nyt on tavotteita.
Hetalla on tapana ollut mennä sellaista käyntiravi tepsuttelua kun ei meinaa rauhoittua käyntiin ollenkaan. Alku kierroksen varsinkin on yhtä toppuuttelemista vain. Mutta nyt pikku hiljaa olen saanut sen ottamaan alkukäynnitkin ihan rauhassa. Jopa sillai, että on saanut hiukan antaa ohjaakin enemmän. Raviin siirtymisetkin alkavat jo luonaamaan pelkällä äänimerkillä tai, jos se ei heti siirry raviin pieni ohjan nosto auttaa sen siirtymiseen. Samaten ravista käyntiin siirtymisessä pieni himmaus ja pyyntö sanalla käyntiin saa sen siirtymään nätistä takaisin käyntiin. Homma siis sujuu niin kuin olen sen ajatellutkin. Raippaa ei ole tarvittu ja sitä ei ikinä mukana ole ollutkaan. En ole nähnyt sille tarvetta, koska poni toimii äänellä ja ohjilla. Kilpailuissa se onkin pakollinen somiste, joten tuleville kevään hiiteille ajattelin sen kyllä mukaan ottaa, että poni tottuu sen mukana olemiseen.

Näistä on siis hyvä jatkaa ja innolla odotan kevään tuloa, jotta päästäisiin radallakin kokeilemaan menoa. Mieheni mukaan ainaki vauhtia näyttää olevan sivusta katsottuna, kun pellolla olemme menneet. :D Itse sitä vauhtia ei huomaa kärryiltä ja välillä on sellainen olo että tarttisi lisääkin sitä saada, mutta nyt tällähetkellä vauhti ei ole meidän pääasia, vaan peruskunnon hiominen. Kevät/kesä menee sitten sitä vauhtia reenatessa kun tiet antavat siihen mahdollisuuden.

Tänään oli tarkoitus lähteä Ypäjälle avoimiaovia katsomaan, mutta kaverin lapsen sairastuttua menemisemme peruuntui. Ei sinne yksinkään kiva ole lähteä. Mutta ei se minun maailmaa kaada, joten nyt oli hyvä päivä käydä Hetan kanssa kävelemässä rajatiellä ja tunnustelemassa miltä pohja tuntuu, josko huomenna vaikka mentäisiin sinne ajeleen. Ja hyvältähän se tuntui, joten sinne vaa huomenna. Koitin ottaa kuvaaki Hetasta, mutta eihän siittä oikein meinannu kunnollista saada. :)

Heta kävelylenkillä.

Molemmat karvapunkerot tänään kuvattuna.

Satulan sovitusta ja shoppailua

Taas on viikko vierähtänyt.
Keskiviikkona kävin Viljar Shopista hakemassa Norton Rexine synteettisen yleissatulan sovitukseen. Yksi satula kotoota jo löytyy, mutta toinen tarvitaan sitten kun Hetaa aletaan ratsukouluttaan. Hetan selkään se tuntuikin sopivan. Versaillesin ei niinkään. :D Satula on vaihdettavalla etukaarella ja sain siihen mukaan extra wide -kaaren. Eli tällä hetkellä extra wide oli Hetalle sopiva, vaikka sen onkin tällä hetkellä ollut hyvin pienellä liikutuksella, joten todennäköisesti sille tulee sopimaan myöhemmin joko wide tai medium kaari, tästä kun alkaa liikuttelut lisääntymään. Versaillesille tosiaan satula oli vielä extra wide:llakin liian kapea. :) Mutta uskoisin että sillekin tämä sama satula menee kunhan päästään sitäkin liikuttelemaan enemmän. Eli hankintaan tulee sitten toinen satula hiukan myöhemmin.
Meillä on nyt tällä hetkellä yksi freeform satula, joka on siitä hyvä, että se sopii selkään kuin selkään. Eli nyttekin kun Versailles on siinä kunnossa mitän on, että normaali satula ei sovi niin on hyvä että tallista löytyy edes yksi satula joka mahtuu sille. Sillä aletaan liikuttelemaan alkuun ja kun saadaan hiukan mahan ympärystää poies, sovitan uusiksi tuota samaista Nortonin satulaa sille ja jos se sopii niin ostan toisen samanmoisen Versaillesille.
Satula jota kokeilin oli 15" kokoinen ja sopi oman peppuni alle hyvin, mutta pistin satulan kuitenkin tilaukseen 16" kokoisena ihan vain sen takia, että joku muukin pystyy satulalla ratsastaan kuin pelkästään minä. :) Varsinkin meidän äiti on ollut innoisaan, että pääsee joskus ratsastamaan Hetalla.
Satula oli kevyt, niin kuin synteettiset yleensä ovat ja vaikutti kaikin puolin hyvältä. Kävin netissä etsimässä josko jostain saisi itse ostettua näitä kaareja siihen itse ja klikkasinkin itseni www.tallivaruste.fi sivulle, jossa huomasin, että sielä samainen satula maksoi 179,90€ kun Viljarissa satula maksoi 240€. Pisti kyllä miettimään hetkeksi ja meinasinkin ensin, että ostan satulan halvemmalla tuolta Tallivarusteesta.
Mentyäni torstaina palauttamaan satulaa takaisin, kerroin hinnasta Viljarissa ja tulikin ilmi, että tämä firma harrastaa ilmeisesti näitä enemmänkin, että myydään puolta halvemmalla kaikkee kuin muut. Onko se kannattavaa? Ei. Ja koska olen Viljarissa tottunut asioimaan ja haluan kannattaa shoppia, joten päätin ostaa satulan heiltä. Mielummin tutulta kuin vieraalta. :) Joten nyt odotellen satulan saapumista ensi viikolle.

Satula Versaillesin selässä.

 

 

Satula Hetan selässä.

Torsaina palauttaessani satulaa takaisin, shoppailin vähän itsellenikin jotain mukavaa. Ja käteen jäikin Pfiffin Jolie talvitakki (joka on nyt vielä tarjouksessa Viljarissa!), hanskat ja vaaleenpunaiset ratsastussukat. Harvinaista, että käteen ei jäänyt mitään poneille, jos satulaa ei lasketa. ;) Mietinnässä oli kyllä parit suitsi ehdokkaat, mutta en uskaltanut ostaa niitä koska epäilin että ne olisivat olleet liian isot Versaillesille ja koska Hetalla on jo hyvät suitset jäivät ne vielä odottamaan. Ensi viikolla kun menen satulaa hakemaan lupasin ottaa Versaillesin tämän hetkiset suitset mukaan, joista näkee koon sopiiko vaiko eikö sen päähän. Sille kun nuo suitsien ja riimujen ostaminen on hiukan hankalaa kun sen pää on sellainen kuin on, pieni ja siro. Shettis koon ovat jo liian pieniä ja jotkut poni koon taas liian isoja.

Kuvassa näkyy Pfiffin Jolie takki, joka on tosi mukava päällä ja siinä on kivat resorit. Sukat eivät näy kuvassa, mutta nekin on jalassa. ;) Pipo on jäänyt käteen tällä viikolla Agrimarketista ja se on Horzen, myöskin tooodella pehmeä ja mukava. :)

Tänään kävin ajamassa Hetaa parin viikon tauon jälkeen ja tuntui oikeikin hyvältä käteen. Menohalua riitti ja ravikin tuntuu aina vain paranevan kerta kerran jälkeen paremmaksi! Odottelen että tulisi vielä pikkasen lunta ja pakkasta, jotta tuo rajatie tuolta mettästä tulisi hyväksi, että päästäisiin sinne menemään. Tällä hetkellä tie on vielä sen verran liukas näiden plussa kelien jälkeen, että ei uskalla mennä kokeileen. Jottei käy mitään haaveria.

Viimeiseksi vielä haukottelukuvaa Hetasta viime keväältä, jota se aina tykkää harrastella ajojen jälkeen. :)

kuva: Pauliina Pekkanen