Kuulumisia ja "löytö" tuote

Ajattelin tällä kertoo lyhyesti kuvien kera. :) Väsyttää ihan pirskutisti, mutta koitan silti saada jotain kerrontaan.

 

"Löytö tuote"

Viime postauksessa taisin kirjoitella tuotteesta, jonka löysin Huittisten Agrimarketista.



Tällainen löytö, jonka oletin olevan hyvä.

Tuollaisen purnukan löysin, joka oli minulle uusi tuttavuus. Pakkauksesta sai hiukan selvää mistä oli kyse, mutta minua kummastutti tuotteen haju. Jokin tarkoitus sillä oli. Kysyin myyjältä, että löytyykö heiltä selvitystä mikä tämän tuotteen ns. tarkoitus on ja hän tietokoneelta kävi sitten katsomassa mitä terveysvaikutuksia kivellä on.

Horslyx:stä löytyy erilaisia vaihtoehtoja.

Tällä respiratory:lla on hengitysteitä ylläpitäviä ominaisuuksia. Koin heti ahaa elämyksen ja mieleeni tuli heti Versaillesin puhkuri (joka nyt on oireettomana ollut). Tämä tuote on Versaillesille ihan huippu hyvä. Kivi tuli siis mukaani ja innolla odotin, että tuote menee kaupaksi molemmille. EI. Ei mennyt! Hittolainen. Kerrankin kun olisi oikeasti ollut jokin, mikä edistää hengitysteiden terveyttä niin ei, ei varmasti kelpaa. Onko sitten voimakas haju/tuoksu, joka kivestä tulee vai mikä? Onko se liian terveysvaikutteinen vai huomasivatko ponit, että se onkin huijaamista?... Tiedä sitä, mutta meillä tuo Horslyxin Respiratory ei mene kaupaksi. :/

 

Tässä vielä linkki tuotteeseen, joka löytyy myöskin Horzen verkkokaupasta.

 

Seuraneidit

Pari viikkoa sitten meidän neidit lähtivät seuralaisiksi kahdelle suomenhevos ruunalle. Hessulle ja Mauskille. Heta meni Hessun kaveriksi laitumelle, jotka ovatkin jo viime kesästä tuttuja toisilleen. Ja Versailles meni Mauskin kaveriksi, joka sairastelee hiekkamahaa eikä ole saanut lupaa lähteä vielä latumelle. Hessu ja Mauski siis asuvat samalla tallilla kahdestaan. :)

Kummankaan kuskaamisessa ei ollut ongelmia ja Heta oli tyytyväinen päästessään taas syömään itsensä entistäkin tukevammaksi. :D

Versailles otti vähän itseensä uudesta paikasta ja oireili seuraavana päivänä mahastaan. Ilmeisesti jonkinlainen ähky. Poni oli tosi vaisu ja oli enimmäkseen omissa oloissaan sekä oli jättänyt hieman heiniä syömättä. Jaloista ei tuntunut kaviokuumeeseen viittaavaa pulssia, joten kaviokuumetta emme epäilleet, mutta jokin ponilla oli ja otimme sen kentälle kävelemään hetkeksi.

Kuuntelimme maha ääniä ja aika niukasti niitä kuului. Maha oli aivan pinkeä ja kulki todella laiskasti. Hetken siinä Versaillesia talutin kenttää ympäri ja poni alkoi virkoamaan ja maha ääniäkin alkoi kuulumaan paremmin.

Seuraavana päivänä kävin katsomassa niin poni oli normaali, joten varmaan oli jostain ähkystä tai vastaavasta kyse.

 

Versailles on nyt saanut pieniä määriä vihreää ja hän on ollut oikein tyytyväinen. Meidän rinsessa. :)

Harmikseni huomasin, että Versaillesista ei ole mitään kuvaa tänne laittaa. Täytyykin käydä vaikka heti huomenna ottamassa muutama kuva töiden jälkeen. :)

 

Heta oli tarkoitus laittaa kenkään nyt laitumella ollessaan, jotta saataisiin sitä alkaa liikuttelemaan ja ratsaille opetettua., mutta kengittäjää kun vaan ei saa kiinni. :/ Joten...sitä odotellessa.

 

SITTEN KUVA SAASTETTA. :D

 

Heta kotona. On se harjaaminen vaan niin väsyttävää puuhaa. :D



Hoh hoh. :D



Ponit kotona ja ilta aurinko. <3

Heta laitumella.

 



Heissan taas!

Ja heti seuraavana päivänä uutta tekstiä. :D

Ei vaan, en ole mitään isoa juttua tänne kirjoittamassa. :)

Mietiskelin vain, että koska pari viime vuotta ovat täällä menneet ohitse niin ajattelin laittaa hiukan kuvia tänne esille meidän kuluneista vuosista. Alan jossain vaiheessa käymään "vanhoja" kuvia läpi ja valitsen suosikit tänne teille katsottavaksi.
Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, vaikka eilen varmaan tuli tyyliin kirjoitettua se tuhat sanaa. :D

Tänään tein myös vahinko-löytö ostoksen Huittisten Agrimarketista, joka vaikuttaa oikeinkin hyvältä tuotteelta, mutta siittä laitan paremmalla aikaa kuvan kera.

-Petra

Kahen vuoden tauko!

Tervehdys pitkästä aikaa!

Viime kerrasta on kulunut huikeat kaksi vuotta, herregud!

Mitä tähän kahden vuoden taukoon sisältyy? Vastaus: No vaikka MITÄ! Varsinkin juuri ponien osalta.

Mutta, jos aloitan kerronnan ihan lyhykäisyydeltään ja teen vain koosteen siitä mitä meillä on tapahtunut.

 

Aivan tarkkaan en muista mitä silloin tapahtui kun blogin kirjoittaminen jäi. Muistan vain, että jotain takapakkia tuli jommankumman ponin kanssa ja epätoivon porteilla käytiin ja siksi kirjoittaminenkin jäi. Suoraan sanottuna olin jonkinlaisessa masennuksessa ponien suhteen. Ja siitä se kierre niiden kanssa alkoi.

Ensin muistan, että Versailles sairastui puhkuriin huonon heinän vuoksi (syytän itseäni, koska päästin itseni lipsumaan laadun suhteen). Se saatiin hyvin ihan alkuvaiheissa lääkitettyä ja olikin sen jälkeen parempi.

Sitten tulikin vähän parempi vaihe. Hetaa valmennettiin hyvällä vauhdilla ja säkämittakin oli otettu ja se ei ylittänyt 130cm, joten meille avautui baanat startteihin. Tosiaan valmennuksen ja hiitit menivät todella hienosti. Poni keräsi hyvin peruskunnon 2013 talvella. 2013 keväällä päästiin jo menemään kovempaa ja kesä 2013 suunniteltiin starttiin menoa ja kävimmekin useasti hiittailemassa Huittisten harjoitusradalla, jossa huomatiin ponin todelliset taidot. Olin hurmoksissa!

 

2013 heinäkuussa meidän piti lähteä Kokemäelle harjoitusraveihin ja menimmekin, mutta matkalla sinne tapahtui jotain kopissa. Kopissa tömähti, joka oli outoa koska Heta oli muutoin todella hyvä kuskattava. Pääsimme paikanpäälle, poni kopista pois, valjaat päälle ja lämmittelemään. Lämmittelyssä huomasin, että jokin ei ole nyt hyvin. Sitten tuli lähtö. Ajoin ponin kanssa koko lähdön puolitehoilla. Poni ravasi epäpuhtaasi. Se tuli sekä minulle, että äidilleni aivan puskista. Mikä tuli? Vielä muutama päivä sitten poni ravasi puhtaasti ja kovaa harjoitusradalla ja nyt yhtäkkiä se peitsasi takapäällä...

Ponia kävi hieroja hieromassa. Ok, lihasjumeja löytyi toiselta puolelta. Poni oli hetken "lomalla" ja himmailtiin kovempia ajoja. Poni vaikutti paremmalta ja päätin ilmoittaa Hetan Poriin ponikunkkareihin, koska sieltä löytyi sopiva lähtö meille.

 

Hiukan epäröivin mielin lähdettiin lähtöön. Lämmittelyissä epävarmuuteni asiasta vielä enemmän nousi. Poni ei ollut normaali ja varikolla katoksessa vielä oudompi. Menimme kuitenkin lähtöön. Lähtö startissa pääsimme ensimmäiseen kurviin, käännytin ponin varikolle. Epäpuhdasta ravia, taas. Jokin oli pahasti pielessä. Epätoivo taas valtasi, koska itse ei tiennyt missä vika. Epäpuhtaus alkoi tulemaan vasta siinä vaiheessa kun vauhtiakin alkoi tulemaan. Käynti ja hölkkä menivät siis ihan puhtaasti.

Päätös: poni lomalle kokonaan, treenit pois. Soitto eläinlääkärille tarkistamaan poni. Kaikki taivutukset ja testit tehtiin....puhdas. Olimme ihmeisämme...mikä ponilla on. Peruskuntoa ponilla pidettiin kuitenkin yllä ja sen kanssa mentiin vain käyntilenkkejä.

 

Ponit olivat tuolloin 2013 kesällä äitini luona syömässä vihreää. Ja samaan aikaan kun Heta treenasi Versailles sairastui kaviokuumeeseen, joka myöskin tuli aivan yllätyksenä. Emme osanneet odottaa sitä. Poni minulla kuitenkin ollut useasti vihreällä ilman mitään. Huomasimme kuitenkin ponin oireet heti ja saimme samana iltana eläinlääkärin paikalle. Lääkäri huomasi heti pientä laidunta tutkiessaan, että sieltä löytyi alskileapilaa (jos se noin kirjoitettiin), joka on kai hyvin petollista kaviokuumeherkille. Se on hyvin paljolti saman näköinen kuin puna apila, mutta ne erottaa toisistaan lehtien perusteella. Otimme selvää muutenkin tästä apilasta enemmän ja ilmeni, että se saa aikaan ns. myrkytyksen, joka mm. vaikuttaa valoherkkyyteen. Verikokeissa myöskin ilmeni, että se poikkesi arvoiltaan paljon "normaalista" kaviokuumeesta. Onneksi huomasimme ponin oudon käytöksen heti ja hoitoa saatiin pian ja ei mennyt kauaakaan kun poni oli taas omaitsensä. Heta välttyi kaikelta tältä. Jotkut hevoset ja ponit kestävät sen paremmin kuin toiset.

Selvitimme myös mistä tätä apilaa oli joutunut laitumelle, koska minun aikoina kun Suttilassa asuin ei sitä ole ollut ja ponit söivät vihreää ilman "sivuvaikutuksia". Selvisi, että edellinen vuokralainen oli istuttanut nurmiseosta, joka sisältää kaikkia apilalajikkeita. Siinähän se. Me emme äitini kanssa asiasta tienneet, vaikka paikka äitini omistuksissa olikin.

 

Laidunkauden loputtua 2013 ponit tulivat takaisin Vanhaankylään kotitallille. Hetan käyntilenkkejä jatkettiin ja Versailles oli ok. Aloin kuitenkin kiinnittämään huomiota enemmän Hetaan ja sen olemiseen. Jotain outoa siinä oli, joten päätin, että vien sen tutkimuksiin Turun AniVetiin.

Siellä tehtiin samat taivutus kokeet ja todettiin, että jaloista ei löydy mitään eli vika ei ole niissä. Poni oli kuitenkin edestä, kaulan alta arka. Poni päätettiin tähystää... Hiekkaa! Iso läjä hiekkaa aivan suoliston etuosassa, joka oli outo paikka sen kertymiselle. Olin shokissa ja pelkäsin, että kuinka meidän käy. Heta letkutettiin heti ja pääsimme kotiin psyllium kuurin kera. Muistan kun sitä piti antaa ponille ihan tajuton määrä ja se kuinka vaikeaa sen syöttäminen oli Hetalle. Annoin Versaillesille myös pieniä määriä ja se ihan imi kertaheitolla litkun innolla. :D Toista oli Hetan kanssa.

Kävimme pari kertaa Hetan kanssa letkutuksessa AniVetissä, se auttoi ja hiekka saatiin nopeasti pois. Huh. Mutta...sitten tuli jotain aivan kamalaa. Oli 2014 pääsiäinen. Olimme käyneet viimeksi viikko sitten AniVetissä. Menin aamutallia tekemään. Heta, ei ole syönyt ei ole juonut koko yönä. Taas mentiin lujaa pohjalle. Ponilla liki 40 kuumetta! Samalla oli pääsiäispyhä. Sain kuitenkin päivystävän soitettua ja lääkäri antoi kipulääkettä ponille. Kuumeilu kuitenkin jatkui, eikä poni syönyt tai juonut. Olin hukassa ja paniikissa. Heti ensimmäisenä arkipäivänä soitin AniVetiin, selitin tilanteen. Sieltä tuli Hetaa hoitanut lääkääri katsomaan tilannetta. Poni laitettiin välittömästi tiputukseen. Tiputusta jatkettiin kaksi päivää. Muistan kuinka olin turhautunut tilanteeseen....näin silmieni edessä kuinka poni luhistuu olemattomiin. Se ei syö, ei juo, enkä pysty parantamaan sen oloa. Vaikka kuume saatiin pois oli se kuitenkin ollut niin monta päivää syömättä ja juomatta, että sille oli ehtinyt tuleman mahahaava. Sitten hoidimme sitä. Itkin monta päivää, mutta en onneksi antanut periksi. Äitini oli tukena.

Heta oli ilmeisesti saanut jonkinlaisen viruksen AniVetin käynneillä, koska Turussa oli muillakin talleilla ollut vastaavaa. Versaillesi onneksi välttyi viruksesta.

 

Kävelytin Hetaa ja vein sen omalle pikku laitumelle, jossa juuri oli alkanut vihreää tulemaan esiin. Heta söi! Pieniä määriä, mutta söi kuitenkin. Se oli askel eteenpäin. Huomasin myöskin, että se mielellään tonki ojan reunalta jotakin juuria. En tiedä minkä kasvin juuria ne olivat, mutta niitä se mielellään söi. Uskon, että se etsi itse parannusta mahaansa näiden juurien avulla. Ilmeisesti niissä oli jotain ainesosia, jotka olivat hyväksi sille.

Meni oma aikana, mutta Heta alkoi syömään ja juomaan pieniä määriä. Se selviytyi kaikesta! Itse olin yhdessä vaiheessa valmis soittamaan lopettajan. Onneksi en antanut periksi, koska nykyään poni on elämänsä kunnossa! :) Valmennukset ovat jääneet, koska oma aika ei riitä tällä hetkellä kaikkeen. Opiskelen ja käyn töissä sekä pyöritän omaa valokuvaamoa, mutta uskon että kun koulu vain loppuu niin aikaakin löytyy taas paneutua enemmän poneihin.

 

Siinä oli lähinnä Hetasta. Versailles on mennyt siinä sivussa. Myös aika vuoristorataa sen kanssa.

Puhkuri todettiin krooniseksi viime vuoden (2014) kesällä. Sen kanssa nyt koitamme vain elää.

Kaviokuumetta ponilla ei enään ole ollut 2013 vuoden jälkeen, jos jotain positiivista täytyy hakea. :)

 

Nykyään molemmat asustelevat pihatossa, joka on ollut aivan ehdoton vaihtoehto molemmille. Versaillesille hengitysteiden kannalta ja Hetalle se nyt on muutenkin hyväksi, koska on sellainen ADHD, ettei paikoillaan ehdi olemaan. Tallissa kun vielä se asui niin, joka aamu sai herätä siihen kun karsinan seinät sai kyytiä kavioista kun ulos oli aika mennä. Pihatossa se saa nyt itse päättää miten haluaa mennä.

 

Muutenkin nyt näyttää kaikki olevan OK. Ainoa vaan, että ponit ovat nyt molemmat olleet "lomalla", koska oma aika on nyt kaiken kanssa niin kortilla. Hetasta kyllä vielä odotan paljon, jos vain korkeus on alle sen 130cm. :) Selässä kävin 2014 kesällä muutaman kerran. Eipä se siitä mitään sanonut, mutta katsotaan mitä tämä kesä taas tuo tullessaan.

 

Siinä tälläi lyhykäisyydessään tarinaa siitä, miksi blogin kirjoittaminen on jäänyt. Syynä siis ponien sairastelut, jotka veivät jopa toivon aivan tyysti koko harrastuksesta. Nykyään onneksi asiat ovat toisin, kiitos pihatto elämän. :)

 

Aurinkoisin terveisin

Petra, Heta ja Versailles

 

Heta ja Versailles, kevät 2015.