Pitkiä käyntitreenejä

Tänään käytiin Hetan kanssa ajamassa käyntilenkki. Päivä oli kyllä mitä hienoin pitkään aikaan! Aurinko paistoi ja lämmitti mukavasti, mutta varjopaikoissa tuli kylmä. Ja kotiin tultaessa olinkin aika jäässä. Omaa tyhmyyttäni kun en haalaria pistänyt päälle vaikka alkuun oli tarkoitus, mutta kun tuntui niin lämpimältä niin en sitten pistänyt ja se koitui kohtalokkaan kylmäksi menoksi. :D
Alkuun ajattelin, että tehdään sellanen rento pieni kävelylenkki, mutta lenkki muuttuikin vähän pidemmäksi mitä olin ajatellut kun ei meinannut sopivaa kääntöpaikkaa löytyä. Mutta ei se mitään haitannut. Tuli siinä samalla noustua ja laskettua mäkiä, mitkä tuntui olevan todella hyvää harjotusta. Hetalla oli kauhia into, että olisi tarvinnut ravilla päästä mäet ylös joten jouduin sitä hieman toppuuttelemaan. Muuten saimme koko lenkin mennä melkein löysin ohjin. Sopivan kääntöpaikan löydettyä pyysin Hetan kääntymään takaisin päin ja paikallansaha se melekin kääntyi. Kehuin kovasi hienosti käännöksestä.

Kotiinpäin mentäessä, lentokentän suoralla meidät ohitti takaapäin lava-auto, jota en meinannut edes huomata muuta kuin vahingossa kun käännyin automaattisesti taaksepäin katsomaan. Auto tuli todella äänettömästi ja hiljaa ohitse. Hatun nosto kuskille esimerkillisestä ajotyylistä! Auton päästyä ohitte Heta olisi halunnut lähteä perään, mutta himmailin sitä ja kerroin, että ei vielä mennä autolähtöjä. :) Positiivinen mieli jäi reissusta vaikka loppumatka meni vähä poukkoillen kun alkoi tulla väsy. Kotio kuitenkin päästiin ja lämmintä fleeceloimea heitettiin päälle. Tietkin olivat hyvässä kunnossa ja oli hyvä pito.
Tarkotuksena oli ratsastaa Versailles Hetan ajon jälkeen, mutta sen jouduin jättämään huomiselle kun lähdimme hakemaan heinäkuormaa. Heinäkuorman haettua pistin ponit ulos uudestaa ja Hetalle pistin vielä hieman loimea päälle, ettei kylmety hikoilun jälkeen.
Huomenna siis tarkoitus ratsastaa Versailles, jos suunnitelmiin ei tule muutosta. Heta saa pitää välipäivän.

UUSI LISENSSI!

Nonni! Tulihan se. Elikä tänään tuli uusi lisenssimaksu postilaatikkoon. :) Olen odottanut tietoa kuumeisesti, että pääsinkö läpi kokeesta vai en. Koska tietoa ei ole tullut Hippoksesta niin olen ollut hiukan epävarma kuinka siinä on käynyt. Helppojahan kysymykset olivat sinällään, mutta ajattelin että josko niissä oli jotain kompakysymyksiä niin se tyssää siihen. :D No, mutta nyt on nou hätä. Menee taas pari vuotta kun tarttee seuraavan kerran käydä kurssi uusiksi. Turhaan ressasin. :)

Facebookiin olen tänään pistellyt myytäviä hevoskamoja. Niitä kun helposti kertyy mitä ei enään käytä ja sitten ne jäävät lojumaan nurkkiin. Varsinkin riimuja tuntuu olevan paljon, koska olen himoshoppaaja riimuihin. :D Aina jää jostain käteen jonkunlainen riimu. Kokeilen sitä ja kun huomaan, että ei olekkaan hyvä niin sitten jäävät lojumaan nurkkiin. Parempi siis pistää myyntiin kuin roskiin, koska joku voi saada vielä hyviä joutilasriimuja niistä. :)
Tällähetkellä myyntilistasta löytyy:
- kaksi satulahuopaa
- messinkiketju (esim. näyttelyihin)
- kolmipalainen ravikuolain (litteä)
- 2kpl pintelipatjoja
- 3kpl riimuja
- Horzen jodhpurit
Ja lisää varmasti tulee kun kevättä kohti mennään ja nurkkia aletaan enemmän siivoamaan. Joten pitäkää silmät auki löytöjä varten! ;)

Eilen koitin napsia hiukan kuvia poneista. Hetaa ei tuntunut kiinnostavat ollenkaan moinen homma. Versaillesista sainkin muutaman ihan käypän kuvan. Muutama otos siis alla. :)

Molemmat karvapallot. <3 Huomaa hyvin kuinka alkaa tarlvikarva lähtemään kun karvanlaatu alkaa olemaan todella kaameaa. :)

Kupsutus.

Uusi satula!

Jeij! Viime viikolla tuli uusi satula!

Ensin alkuun minun piti käydä hakemassa satula Viljar Shopista itse, mutta koska aikataulut menivät tiukille edellis viikolla niin en päässytkään sitä hakemaan, joten pistin satulan tulemaan matkahuollonkautta kotikunnalleni. Pistin satulan tilaukseen viikonloppuna, oisko ollu lauantai tai sunnuntai ja satula oli jo heti maanantaina klo. 10 valmiina noudettavissa matkahuollosta. Kyllä on nopeaa toimintaa Viljarilla! :) En päässyt heti maanantaina hakemaan satulaa, mutta kävimme sitten tiistaina sen hakemassa. Tunne oli kuin Jouluna kun pahviloota aukasi. :) Satulassa oli paikoillaan medium kaari, joten vaihdoin sen heti extra wide kaareen, jonka olin tilannut lisänä siihen. Ja ei muutaku kokomaan satulaa. Jalustinhihnat ja jalustimet onneksi löytyi jo omasta takaa, mutta satulavyö vielä puuttui, joten sellainen piti vielä käydä ostamassa. Vyön ostin torstaina. Mittailin tutkailin vöitä kaupassa ja päädyin 120cm, koska oli sellainen kutina, että 110 olisi ollut liian lyhyt, joten pelasin varman päälle. Samaten minulla ei ollut satulaan huopaaka, joten kävin perjantaina ostamassa hät hättää Agrimarketista punaisen satulahuovan, joka maksoi huikeat 10e. Samaisena iltana lueskellessani facebookia, Rutavan talli (joka on ihan muutaman km päässä) kauppasi vanhoja tavaroitaan, joista pongasin käypän huovan. Käväsin huovan vielä samana iltana hakemassa. Hintaa huovalle tuli huikeat 2e + matkakulut (joita ei juurkiaan tullut). :)

Käypä 2e huopa. :)

Uusi Nortonin yelissatula kokoa 16" sekä Agrista ostettu yleishuopa.

 Lauantaina sitten päätimme kokeilla satulaa Versaillesille. Viime sovituksessa satula ei ainakaan tuntunut istuvan, mutta ihme ja kumma nyt se tuntui olevan hyvä. Vaikka alkuun oli hieman epävarma olo, mutta kun nousin satulaan niin se tuntui oikeinkin hyvältä ja ponikin tuntui olevan aivan normaali sen suhteen. Kokeilu oli varsin mieleinen. Menimme Versaillesin kanssa muutaman kierroksen vain käyntiä, koska kenttä oli mennyt huonoon kuntoon plussakelien aikana, enkä sitten viitsinyt lähteä konpuroimaan sen enempää. Satulavyökin tuntuu tällä hetkellä sopivalta, mutta hetken päästä saa ostaa jo lyhyemmän, mutta nyt tietää hiukan mitä hakea. Tottunut ostamaan enimmäkseen kouluvöitä niin oli alkuun hiukan hakusessa, että mitä kokoa lähteä ostamaan tuohon yleissatulaan. Vietyäni Versaillesin talliin takasin ja satulan otettuani pois, karvasta näki hyvin kuinka satula oli istunut selkään. Olikin hyvä, että kokeilimme satulaa näin talvikarvan aikaan vielä niin näki, että satula sopi hyvin selkään.
Minulla on hiukan sellainen kutina, että joutuneet kohta ostaa toisen satulan, jotta sitten molemmille olisi kunnolliset satulat. Tuota yleissatulaa olin kyllä ajatellut alkuun Hetalle sitten kun sitä aletaan ratsastajaan totutteleen, mutta saa nyt nähdä ratsastelenko tuolla satulalla nyt alkuunsa Versaillesin kanssa. Ajatuksena on ollut, että ostaisin Versaillesille koulupenkin. Koska kuitenkin koulua enimmäkseen menemme sen kanssa ja joskus jotkut kisat olisi hieno myöskin mennä.

Tämä ja viime viikko ovat olleet hiljaista Hetan kanssa. Johtuneet tästä kamalasta pääkallokelistä. Viime viikolla sää heitti plussan puolle, joten lumet alkoivat sulamaan ja teistä tuli jääkenttiä. Sitten siihen päälle alkoi satamaan hienon hienoo puuterilunta kera tuulen, joten voitte vain arvata kuinka liukasta teillä on. Lumen alla oleva jää on todella petollinen ja arvaamaton. Varsinkin kun molemmat ponit ovat ilman kenkiä ja hokkeja olen suosiolla jättänyt liikutukset vähäisiksi. Mutta nyt alkaa pikkuhiljaa tuntumaan siltä, että tuonne saattaisi jo ehkä uskaltaa mennä kävelemään pikkuisen, jos tässä ei nyt suuria muutoksia tulisi. Tai jos tulee, niin mielummin niin, että kaikki lumet ja jäät lähtisivät teiltä pois. :)

Aikaa menny

Hetki on mennyt viime kirjoittelusta. Mutta mitä sitä väkisin vääntämään mitään, jos ei ole mitään mistä vääntää. :) Vaikka kyllä olisi ollutkin vääntämistä, mutta välillä aika tulee vastaan. Päivät yksinkertaisesti loppuvat kesken.
Mutta se miksi nyt lähdin kirjoittamaan johtuu siitä, että nousin Versaillesin selkään pistkästä aikaa. Melkein puolen vuoden tauon jälkeen (joka on aivan liikaa). Sitäkin mietein, että miksi olen ensinnäkin jättänyt sillä ratsastuksen vallan jäähylle, vaikka siihen ei koskaan syytä ole ollut. Ok. Kesällä piti alkaa "lihotuskuuri", koska ei ollut viime kesän näyttelyissä "kunnossaan". Oli kyllä kunnossa, mutta ei sellaisessa kuin mitä näyttelyissä tarvitsisi olla. Viime kesänä ratsastin Versaillesilla suhteellisen paljon normaaliin verrattuna ja siksi ei ollut enään tasaisen pyöreä näyttelykuntoinen. Joten ratsastus jäi vähemälle ja kohta vallan kokonaan pois. Nyt pikkuhiljaa kevättä kohti mentäessä on tullut taas sellainen olo, että molemmat ponit pakko saada liikeelle ja kesäksi hyvään kuntoon. Hetaa on tullutkin nyt hyvin treenattua ja se on tasaen varmasti valmentautunut. Tuntuu muutenkin olevan sellainen, joka kerää helposti kuntoa, koska nyt on jouduttu pienellä ajalla pidentämään lenkkejä. Hyvä vain, jos meinataan syksyllä vielä startteihin keritä. :)

Mutta siis asiaan.
Tosiaan perjantaina päätin nousta siis Versaillesin selkään pitkästä aikaa. :)
Poni sisälle, harjausta ja varusteet päälle. Satulan pistossa pientä erimielisyyttä, mutta seuraavalla kertaa poni käytävälle kiinni niin jää siihen kettuilut. Hiukan oli siinä ponia kuntoon pistäessä sellainen olo, että mitäköhän tästäkin tänään tulee... Poni valmis, kypärä päähän, raippa kätteen ja menoks. Poni keskelle kenttää kaartoon ja minä valmisteleen itseäni selkään. Jalka jalustimelle, ponnistus ja oho...löysinkin itseni ponin toiselta puolelta maassa makaamassa jalka edelleen jalustimessa kiinni. Säikähdin, mutta huomattuani asian vakavuuden rauhoitin itseni sekä ponin. Ja ihme kyllä sain ponin pidettyä rauhallisena, vaikka sekin pelästyi tilanetta yhtä paljon kuin minä tai ainakin ihmetteli sitä. Sain itseni ylös hinattua ja otettua jalkani pois jalustimesta. Tilanteen rauhoituttua huomasin kuina huvittavalta tilanne on loppujen lopuksi varmaan näyttänyt ja aloin nauramaan maha kippurassa tapahtunutta. Versailles ihmetteli, että mitä ihmettä tuo tuossa nyt touhuu. :D Ei auttanut muuta kuin kasata itsensä uudestaan ja kokeilla toisen kerran satulaan nousua. Tällä kertaa vähä vähempi ponnistusvoima riitti ja satulassa oltiin ja oikeassa asenossa. :) Alku käyntejä mentäessä edelleen nauroin tapahtunutta. Kuinka voi edes niin käydä. :D 127,5 cm korkea poni ja toinen kirjaimellisesti hypää yli. Mietein, että varmaan täytyy alkaa hommata isompaa ratsua, jotta ponnistusvoima menee kohdilleen suhteessa ratsuun. :)
Siittä kun pääsimme vauhtiin Versaillesin kanssa niin kaikki meni hyvin. Poni toimi kaikin puolin hyvin. Vähän jäykältä se tuntui toiseen suuntaan mentäessä, mutta mitä voimme siis tästä päätellä? Lisää ratsastusta ja harjoittelua, taivutuksia jne. niin saadaan poni taas kuntoon. Tällä kertaa täytyy vaan olla tarkkana myös ruokinnan suhteen, että saadaan poni pidettyä kuitenkin hyvän näköisenä ens kesän näyttelyitä ajatellen.
Siitä en tiedä kuinka usein kerkeän Versaillesia ratsastamaan, koska tällä hetkellä Heta on ykkös sijalla. Vaikka ikinä en ole halunnut  kategorioida poneja kumpi on toista tärkeämpi, vaan olen pyrkinyt pitämään molemmat samalla viivalla. Mutta nyt on se tosi asia, että Hetan kanssa vaan on nyt suunnitelmat hieman erillaiset kuin Versaillesin kanssa ja siihen täytyy nyt panostaa enemmän, jotta saadaan tulosta aikaiseksi. Mutta saisi sitä nyt edes kerran tai kaksi kertaa viikossa ratsastettua niin olisi sekin jo parempi kuin ei ollenkaan. Vakavasti olen kyllä harkinnut myös, että jos joku sopiva löytyisin liikuttamaan Versaillesia, niin se olisi kyllä helpotus itselleni. Mutta kun tiedän itseni, niin sitä sopivaa tuskin kovin helposti löytyy, joka täyttäisi omat vaatimukseni. Mutta pidän silmät ja korvat avoinna Versaillesille sopivaa liikuttajaa varten. :) Versailleskin on kuitenkin sellainen, että se sopisi myös jollekin sellaiselle joka haluaisi esim. pientä kilpailua harrastaa. Potentiaalia ponista kyllä löytyy. Nyttenkin meni paikotellen niin nätisti, vaikka tosiaan aikaa viime kerrasta on paljon. Ja ratsastajakaan ei tosiaan ollut iskussaan, joten siihen nähden hyvin. Hiomista ja harjoittelua niin ponista olisi radoille.

Ja yksi hyvä kevään merkki on tullut. Poneilta lähtee jo pikkuhiljaa talvikarva pois! Jee! Kevät, here we come! Innolla odotan mitä kevät tuo tullessaan. :)

Viikko taas vierähtänyt...

Taas on ykis viikko takanapäin ja kaikkea on tullut touhuttua ja vielä on touhuamista.

Tämä seuraava nyt kuuluu vielä viime viikkoon, mutta kävimme äitini kanssa sunnuntaina Apassionaattaa katsomassa. Saimme molemmat joululahjaksi liput näytökseen ja voin sanoa, että oli sitten yksi parhaista joululahjoista! :)
Alku ei ehkä mennyt iha putkeen. Ensiksi, ei tullut mieleen ottaa käteistä mukaan. Nykyään kun kaikkialla saa kortilla maksettua. Oli hiukan kiire aikataulu, mutta hyvissä ajoin olimme jonottamassa parkkihalliin. Sitten huomasimme, että voi hitsi sielä on joku rahastus. Ja ajattelimme, että luulis siinä ny kortin käyvä. No, tuli medän vuoro ja nuori rahastuspoika sanoi, että vain käteinen kelpaa. Ei auttanu muu kuin alkaa tonkimaan kukkaroa ja eihän sitä seitsemää euroa sitten löytynyt kummaltaka, ei vaikka ynnättiin rahamme yhteen. Siinä vaiheessa ei ollut kuin kaksi vaihtoehtoa. Joko mennä Pasilasta hakeen rahaa, jossa oli lähin automaatti taikka sitten viedä auto vieressä olevaan Messukeskukseen ja maksaa parkki sinne ja jättää auto sinne ja tulla tunnelia pitkin takaisin Harwall areenalla.
Teimme toisen vaihtoehdon, eli ajoimme Messukeskukseen ja maksoimme sinne kortilla yhdeksän euron parkkimaksun! Ja sitten otettiin lentävä askel toiselle puolle tien. Mutta kerkesimme kuin kerkesimmekin ajoissa paikoilemme. :)
Olemme aikasemminkin olleet pari kertaa Apassionaattaa katsomassa, silloin kun se on ekoja kertoja ollut Suomessa. Sitten onkin muutama vuosi mennyt välistä, vaikka aina on ollut mielessä, että voi vitsi ku pääsisi tuonne taas katsomaan. On ne hevoset vaan niiiiiin hienoja! Ja tänä vuonna onnisti. Tänä vuonna oli vielä heidän 10-vuotis juhlanäytös. Tämä oli nyt kolmas kerta kun näimme esityksen ja eipä siinä oikein enään mitään uutta tullut, mutta kyllä se kuitenkin nähvätän arvoinen oli. Itse olisin toivonut yleisöltä enemmän heittäytmistä mukaan, mutta kun tietää millainen suomalainen yleisö yleensä on, niin voiko sen enempää vaatia tai odottaa. Itse olisin huutanu ja melunnu, mutta siinä tuli sitten sellainen fiilis, että ei kehtaa kun ei ketään muukaan tee sitä. En tiedä sitten vaikuttiko se, että esitys oli viimeinen. Olisiko ensimmäisessä esityksessä ollut enemmän heittäytynyttä porukkaa. Sitä en tiedä, mutta omalta osaltani jäi vaisu tunnelma mieleen. :/ Hevoset ja ratsastajat olivat kertakaikkisen huikeita, niin kuin aina ennenkin. :) Oli monta esitystä jotka jäivät erityisesti mieleen.
Minulla oli kamera mukana myös ja paljon tuli räpstittyä kuvia. Vaikka itsellä oli sellainen olo, että koitti mahdollisimman vähän keskittyä kuvaamiseen ja keskittyä enemmän siihen itse esitykseen, mutta yllättävästi niitä kuvia tuli silti räpsittyä yli 800! Siinä meni sitten yksi ilta mukavasti kuvia selaillessa.
Julkaisin parhaimmiston Petrus kuviin, joten sielä löytyy otoksia heinoista Apassionata hetkistä!

Tämä esitys aloitti shown. Hevonen oli kertakaikkisen hieno!

Friisiläiset ovat aina niin upeita. Niitä jaksaisi katsoa vaikka kuinka kauan.

Tämä esitys oli myöskin henkeäsalpaava. Hevonen meni aivan käsittämättömän hienosti rattaisen edessä.

Ja hienoja vaativia koululiikkeitä näimme myöskin tältä parilta!

Nämä hurjapäät vetivät kyllä hienosti! Itse vain katseli suu ammollaan huikeita ja vaarallisia temppuja. Muutama äksidenttikin kävi, mutta isoilta haavereilta säästyttiin.

Espanjalainen ratsastuskoulu Lipizzan hevosineen. Hienoja!

Tämä mies hevosineen oli mahtava! Suuret kunnian osoitukset kuinka pystyy hallitsemaan viiden hevosen laumaa niin taidokaasti.

Tämä pari oli myöskin sellainen kuin ei voinut kuin katsoa ja ihailla.

Tällä viikolla on muuten tullut hevosteltua aika lailla. Hetaa on tullut ajettua ja Versaillesia taluteltua pelolla.
Viime sunnuntaina, Apassionaatan aikoihin, kävin ekan kerran Versaillesin kanssa pellolla. Vähän oli sellainen olo, että mitä odottaa kun ei sitten koko talvena ole sitä tullut liikuteltua, että kuinka paljon sillä virtaa riittää. Mutta hienosti se meni. Kaunis aurinkoinen päivä, molemmat nauteimme pienestä kävelyhetkestä. Versaillesin ilmeestä näki kuinka onnelinen se oli kun pääsi vähän kävelemään jonnekin muuallekin kuin tarhaan. Eikä sillä ollut mitään pahoja aikeita mielessä. Virtaa kyllä oli, mutta nahoissaan pysy silti. Hetalla oli sama perrään, pieni kävely taluttaen pellolla. Sen jälkeen onkin tullut Versaillesia liikuteltua pelolla enemmänkin. Ensin totutellaan, että pellolakin voi mennä nätisti ja sitten kokeillaan samaa satulasta.

Hetaa on tullut myös ajettua ahkerasti. Huomaa hyvin itsessään muutoksen kuinka asenne on muuttunut. Ennen oli sellainen, että lähdettiin ajeleen ihan vain huvin vuoks ja jos keli ei ollut mielyttävä jätettiin ajaminen kokonaan väliin. Nyt on toisin. Asenne on muttunut, sato tai paistoi ajettava on ja nyt ei ajella huvin vuoks vaan nyt on tavotteita.
Hetalla on tapana ollut mennä sellaista käyntiravi tepsuttelua kun ei meinaa rauhoittua käyntiin ollenkaan. Alku kierroksen varsinkin on yhtä toppuuttelemista vain. Mutta nyt pikku hiljaa olen saanut sen ottamaan alkukäynnitkin ihan rauhassa. Jopa sillai, että on saanut hiukan antaa ohjaakin enemmän. Raviin siirtymisetkin alkavat jo luonaamaan pelkällä äänimerkillä tai, jos se ei heti siirry raviin pieni ohjan nosto auttaa sen siirtymiseen. Samaten ravista käyntiin siirtymisessä pieni himmaus ja pyyntö sanalla käyntiin saa sen siirtymään nätistä takaisin käyntiin. Homma siis sujuu niin kuin olen sen ajatellutkin. Raippaa ei ole tarvittu ja sitä ei ikinä mukana ole ollutkaan. En ole nähnyt sille tarvetta, koska poni toimii äänellä ja ohjilla. Kilpailuissa se onkin pakollinen somiste, joten tuleville kevään hiiteille ajattelin sen kyllä mukaan ottaa, että poni tottuu sen mukana olemiseen.

Näistä on siis hyvä jatkaa ja innolla odotan kevään tuloa, jotta päästäisiin radallakin kokeilemaan menoa. Mieheni mukaan ainaki vauhtia näyttää olevan sivusta katsottuna, kun pellolla olemme menneet. :D Itse sitä vauhtia ei huomaa kärryiltä ja välillä on sellainen olo että tarttisi lisääkin sitä saada, mutta nyt tällähetkellä vauhti ei ole meidän pääasia, vaan peruskunnon hiominen. Kevät/kesä menee sitten sitä vauhtia reenatessa kun tiet antavat siihen mahdollisuuden.

Tänään oli tarkoitus lähteä Ypäjälle avoimiaovia katsomaan, mutta kaverin lapsen sairastuttua menemisemme peruuntui. Ei sinne yksinkään kiva ole lähteä. Mutta ei se minun maailmaa kaada, joten nyt oli hyvä päivä käydä Hetan kanssa kävelemässä rajatiellä ja tunnustelemassa miltä pohja tuntuu, josko huomenna vaikka mentäisiin sinne ajeleen. Ja hyvältähän se tuntui, joten sinne vaa huomenna. Koitin ottaa kuvaaki Hetasta, mutta eihän siittä oikein meinannu kunnollista saada. :)

Heta kävelylenkillä.

Molemmat karvapunkerot tänään kuvattuna.

Satulan sovitusta ja shoppailua

Taas on viikko vierähtänyt.
Keskiviikkona kävin Viljar Shopista hakemassa Norton Rexine synteettisen yleissatulan sovitukseen. Yksi satula kotoota jo löytyy, mutta toinen tarvitaan sitten kun Hetaa aletaan ratsukouluttaan. Hetan selkään se tuntuikin sopivan. Versaillesin ei niinkään. :D Satula on vaihdettavalla etukaarella ja sain siihen mukaan extra wide -kaaren. Eli tällä hetkellä extra wide oli Hetalle sopiva, vaikka sen onkin tällä hetkellä ollut hyvin pienellä liikutuksella, joten todennäköisesti sille tulee sopimaan myöhemmin joko wide tai medium kaari, tästä kun alkaa liikuttelut lisääntymään. Versaillesille tosiaan satula oli vielä extra wide:llakin liian kapea. :) Mutta uskoisin että sillekin tämä sama satula menee kunhan päästään sitäkin liikuttelemaan enemmän. Eli hankintaan tulee sitten toinen satula hiukan myöhemmin.
Meillä on nyt tällä hetkellä yksi freeform satula, joka on siitä hyvä, että se sopii selkään kuin selkään. Eli nyttekin kun Versailles on siinä kunnossa mitän on, että normaali satula ei sovi niin on hyvä että tallista löytyy edes yksi satula joka mahtuu sille. Sillä aletaan liikuttelemaan alkuun ja kun saadaan hiukan mahan ympärystää poies, sovitan uusiksi tuota samaista Nortonin satulaa sille ja jos se sopii niin ostan toisen samanmoisen Versaillesille.
Satula jota kokeilin oli 15" kokoinen ja sopi oman peppuni alle hyvin, mutta pistin satulan kuitenkin tilaukseen 16" kokoisena ihan vain sen takia, että joku muukin pystyy satulalla ratsastaan kuin pelkästään minä. :) Varsinkin meidän äiti on ollut innoisaan, että pääsee joskus ratsastamaan Hetalla.
Satula oli kevyt, niin kuin synteettiset yleensä ovat ja vaikutti kaikin puolin hyvältä. Kävin netissä etsimässä josko jostain saisi itse ostettua näitä kaareja siihen itse ja klikkasinkin itseni www.tallivaruste.fi sivulle, jossa huomasin, että sielä samainen satula maksoi 179,90€ kun Viljarissa satula maksoi 240€. Pisti kyllä miettimään hetkeksi ja meinasinkin ensin, että ostan satulan halvemmalla tuolta Tallivarusteesta.
Mentyäni torstaina palauttamaan satulaa takaisin, kerroin hinnasta Viljarissa ja tulikin ilmi, että tämä firma harrastaa ilmeisesti näitä enemmänkin, että myydään puolta halvemmalla kaikkee kuin muut. Onko se kannattavaa? Ei. Ja koska olen Viljarissa tottunut asioimaan ja haluan kannattaa shoppia, joten päätin ostaa satulan heiltä. Mielummin tutulta kuin vieraalta. :) Joten nyt odotellen satulan saapumista ensi viikolle.

Satula Versaillesin selässä.

 

 

Satula Hetan selässä.

Torsaina palauttaessani satulaa takaisin, shoppailin vähän itsellenikin jotain mukavaa. Ja käteen jäikin Pfiffin Jolie talvitakki (joka on nyt vielä tarjouksessa Viljarissa!), hanskat ja vaaleenpunaiset ratsastussukat. Harvinaista, että käteen ei jäänyt mitään poneille, jos satulaa ei lasketa. ;) Mietinnässä oli kyllä parit suitsi ehdokkaat, mutta en uskaltanut ostaa niitä koska epäilin että ne olisivat olleet liian isot Versaillesille ja koska Hetalla on jo hyvät suitset jäivät ne vielä odottamaan. Ensi viikolla kun menen satulaa hakemaan lupasin ottaa Versaillesin tämän hetkiset suitset mukaan, joista näkee koon sopiiko vaiko eikö sen päähän. Sille kun nuo suitsien ja riimujen ostaminen on hiukan hankalaa kun sen pää on sellainen kuin on, pieni ja siro. Shettis koon ovat jo liian pieniä ja jotkut poni koon taas liian isoja.

Kuvassa näkyy Pfiffin Jolie takki, joka on tosi mukava päällä ja siinä on kivat resorit. Sukat eivät näy kuvassa, mutta nekin on jalassa. ;) Pipo on jäänyt käteen tällä viikolla Agrimarketista ja se on Horzen, myöskin tooodella pehmeä ja mukava. :)

Tänään kävin ajamassa Hetaa parin viikon tauon jälkeen ja tuntui oikeikin hyvältä käteen. Menohalua riitti ja ravikin tuntuu aina vain paranevan kerta kerran jälkeen paremmaksi! Odottelen että tulisi vielä pikkasen lunta ja pakkasta, jotta tuo rajatie tuolta mettästä tulisi hyväksi, että päästäisiin sinne menemään. Tällä hetkellä tie on vielä sen verran liukas näiden plussa kelien jälkeen, että ei uskalla mennä kokeileen. Jottei käy mitään haaveria.

Viimeiseksi vielä haukottelukuvaa Hetasta viime keväältä, jota se aina tykkää harrastella ajojen jälkeen. :)

kuva: Pauliina Pekkanen

Hammashoitoa ja mittausta

Eilen ohjelmassa oli ponien hampaiden raspaus. Luotettu Kati Tuomola kävi hoitamassa ponit. Tämä oli nyt toinen kerta minulla kun ponit raspattiin. Ensimmäisellä kerralla Hetalta löytyi puun piikki hampaan kolosta ja yksi maitohammas irrotettiin uuden tieltä, mutta muuten kaikki oli silloin Hetalla kunnossa. Versaillesin kohdalla en edes tiennyt koska sen hampaita oli katsottu, mutta mitään radikaalia ei silloin löytynyt. Piikit silloin oli, mutta ei mitkään vakavat.
Tänä vuonna piti raspaus ajoittaa syksyyn, mutta venähti hiukan. Edellisellä viikolla ennen lomaviikkoani sain soitettua Katille ja varattua ajan. Eilen Kati sitten tuli. Hiukan hermostutti en tiedä miksi, mutta niin vain teki. Hupsu minä. :) Äitini oli mukana toimenpiteessä myös. Äiti näki ensimmäistä kertaa ponien raspauksen. Onhan hän siis ennenkin nähnyt raspauksia, mutta ei minun ponien. :)

Heta rauhoittettiin eka, mutta ennen sitä olin Katia pyytänyt että hän mittaisi Hetan korkeuden. Viime kesänä mittasimme ite ja saimme sille korkeudeksi 129-130 cm. Katin tekemä mittaus kertoisi paljon tulevaisuuden suunnitelmista. Joko meillä alkaa ratsukoulutukset pikemmin tai sitten jatkamme kärryillä tulevia raveja varten. Jännitti. Pidin Hetaa paikoillaan ja jännitimme tulosa... 130 cm! Kati mittasi Hetan 130 cm korkeuteen. 129 cm se ei mennyt, mutta yli 130 cm jo tuntui liialta. Huokasimme helpotuksesta. Kysyimme Katilta tekeekö hän virallisia mittauksia ja vastaus oli kyllä. Joten teimme siittä virallista! Aivan kertakaikkisen mahtavaa! Nyt saamme ainakin tämän kauden ajaa kilpaa. Ensi vuosi onkin sitten taas uusi juttu, mutta pääasia että saamme edes kerran startata virallisesti. :) Voihan tätä onnellisuuden määrää. Ratsun alkeet jokatapauksessa alkavat jossain välissä, mutta nyt ainakin tiedämme mitä tavoittelemme. Eli nyt saa sitten oikeesti alkaa treenaamaan enemmän ja tavoitteellisemmin. Enään ei ajeta huvin vuoksi vaan nyt tehdään töitä tulevia koitoksia varten. Mahtavaa! :) Nyt ainakin näillä näkymin koitamme syksyn puolle starttia. Kesällä olisi tarkoitus käydä radalla ajamassa yksin ja kavereitten kanssa, eli hakemassa pientä tuntua touhuun. Heta on ollut tähänkin menessä hyvin helppo sisäistään uusia asioita, joten en epäile etteikö se suhtautuisi tuleviin uusiin asioihin hyvin. Helposta sen sijaan en tiedä, mutta sitten sen näkee. :)

Hetan raspaus meni hyvin. Pientä haavaumaa oli poskiin tullut, mutta ei pahat. Ajossa ei ainakaan ole huomannut mitään. Muuten kaikki oli ok.
Versailles oli sitten seuraavana vuorossa. Viime kerralla Versailles rauhoitettiin ekana, koska ajattelin että se ottaisi muuten häiriöö kun toista raspataan. Kerkkä kun kerran on. Mutta eipä sen kanssa näyttänyt ongelmia olevan. Melkein tuntu että se meni helpommin kuin Heta. Versaillesilla oli myös tullut pientä haavaumaa, mutta ei pahoja. Kuolaimiahan sillä ei ole ollut kuin viimeksi syksyllä käytössä ja silloin ei ainakaan mitään epänormaalia huomannut.
Joten molemmat meni hyvin. Molemmat rokotettiin myös samalla. Nyt vain tarttee muistaa vahvistukset, ettei pääse unohtumaan.
Raspauksen jälkeen ja rauhoitusten poistuttua ponit alkoi hikoilemaan. Viime kerralla kummallekaan ei tullut mitään oireita muuta kuin Hetalla, joka alkoi pissaamaan normaalia enemmän rauhoituksen jälkeen. Nyt alkoivat molemmat pukkaan hikeen. Heta päästä ja Versailles sitten päästään ja muualta kropasta. Katin mukaan ei ollut mitään syytä huolestua. Toiset reagoi eri tavoilla kuin toiset.
Myöhemmin illalla äitini soitti ja kertoi, että nille tuli varmaan "krapula". Nauroin, "vai että krapula". :D Tai siihen samaan tilaan verrattava olotila. Njoo, voihan se pitääkkin paikkansa nyt kun sitä on tarkemmin ajatellut.

Tänään aamulla molemmat ponit oli normaaleja. Ruoka ja vesi maitto normaalisti ja näyttivät päälisinpuolin normaaleilta eikä ollut hikeä enään missään. Nyt vain sitten odotellaan viikonloppuun että päästään liikuttelamaan. Hetalla onkin tiedossa lisää peltoreeniä. :)

Heta raspauksessa.

Loma ja kipeenä

Niinhän se menee että kun loma alkaa niin kipeeksi tulee.

Olen tässä jo hetken aikaa valmistellut Blogiani julkaistavaksi ja nyt päätin pistää sen julki. Olin kirjoitellut hieman esittelyä itsestäni ja poneistani. Ja vielä olisi vaikka kuinka paljon lisättävää. :) Esittely sivulle on tarkoituksena ainakin vielä lisätä hieman lisää kuvia. Niitä lisäilen tässä pikkuhiljaa kuhan saan pisettyä kuvia koneelle.

Viikolla 4 minulla alkoi viikon mittainen loma. Vielä maanatain ja tiistain kerkesin olemaan ilman mitään suurempia flunssanoireita, mutta sitten keskiviikkona se oikein alkoi ja tulinkin pieneen kuumeeseen. Onneksi olin kerinnyt maanantaina käydä äitini kanssa Turussa ja tiistaina kerkesin ajamaan Hetaa. Muuten on koko viikko mennyt maatessa.

Maanantaina tosiaan kävimme äitini kanssa Turussa, Metsämäessä. Viime vuonna poniohjastajille tuli pakolliseksi käydä kurssi joka toinen vuosi, jossa käydään läpi hieman kilpailusääntöjä ja muutenkin kilpailutilanteiden kertausta. Näitä kursseja järjestettiin maakuntaradoilla, joista lähimmät olivat minulle Tampereella ja Turussa, joista sitten kumpaakaan en päässyt. Tampereen aikoihin minulla oli firman pikkujoulut ja Turun aikoihi olin koirani kanssa susitestissä, joten ne kurssit menivät sitten siinä. Tämän kurssin sai kuitenkin korvattua kirjallisellakokeella. 

Tein kokeen ja vähän pelkäsinkin kysymyksiä, mutta parhaani mukaan koitin siitä suoriutua. Nyt sitten vain odotellaan mitä Hippoksesta sanovat.

Samalla reisulla kävimme äitini kanssa Metsämäen omassa hevostarvikeliikeessä Varikossa, josta löytyi mukaan Hetalle suora rintaremmi sekä putsit. Sitten suuntasimme Raisioon Suomen Ratsutarvikkeeseen, mutta sieltä ei käteen jäänyt mitään tälläkertaa. Ikeasta tuli myös shoppailtua kaikenlaista lahjakorttien avustuksella. ;)

Ja tosiaan vielä tiistaina ehdein ajamaan Hetan. Onneksi, sillä koko viikko meni muuten parannellessa flunsaa kuumeen kera. =(

Pyysin hyvän ystäväni Pauliinan mukaan kuvaamaan, koska viime ajokuvista on jo aikaa...varmaankin viime keväältä löytyy edelliset kuvat. Nyt kuvaaminen oli Pauliinalle helpompaa kun ei tarvinnut muuta kuin seistä pellolla ja kuvata. Ei tarvinnut juosta edellä tai muuta vastaavaa kivaa. :D Mieheni Jussi on tehnyt meille omalle pellolle radan jossa pääsen ajamaan Hetaa kaikessa rauhassa. Sielä on myös yksi hyvä pätkä missä pääsee ottamaan jopa pientä ravia. Nyt tänä talvena olemme ekaa kertaa ottaneet pieniä ravipätkiä. Muuten tähän asti olemme tyytyneet käyntiin. Mutta nyt kun tunne oli oikea ja poni tuntui hyvältä ohjalle aloimme harjoitteleen ravaamista. Hienosti on mennyt ja äkkiä Heta on oppinut miten homma toimii. Nyt vain odotellaan kevättä, jotta päästäisiin menemään kunnolla maastoon.

Meiltä löytyy hyvät maastoilutiet, mutta sudet ovat viime ja tämän vuoden rajoittaneet kulkemista metsässä. Mutta nyt parina kuukautena on niiden osalta ollut aika hiljaista, joten uskoisin, että pikkuhiljaa uskaltaa mennä kokeilemaan metsäteitä. Varsinkin silloin kun tietää missä päin menevät.

Olin suunnitellut lomaviikolleni kaikenlaista. Hetan ajamisen lisäksi Versaillesin ratsastamista, koska sen loma alkaa jo pikkuhiljaa oleen loppusuoralla. Mutta, hyvää vauhtia alkavat taas päivät pidentyä joten eiköhän se Versailleskin saada tästä liikkeelle kohta pian.

Tässä oli nyt sitten eka kirjoitukseni. Liian paljon asioita kirjoitettavaksi, joten vähän piti kertoo lyhyemmässä muodossa mitä siitä olisi oikeasti tullut. Mutta tästä hyvä jatkaa eteen päin. Josko kirjottelisin vähä useemmin niin ei jäisi niin paljon asioita kerrottavaksi yhdelle päivälle. ;)

Iloista ajoa pellolla hyvässä seurassa. :)