Tämä seuraava nyt kuuluu vielä viime viikkoon, mutta kävimme äitini kanssa sunnuntaina Apassionaattaa katsomassa. Saimme molemmat joululahjaksi liput näytökseen ja voin sanoa, että oli sitten yksi parhaista joululahjoista! :)
Alku ei ehkä mennyt iha putkeen. Ensiksi, ei tullut mieleen ottaa käteistä mukaan. Nykyään kun kaikkialla saa kortilla maksettua. Oli hiukan kiire aikataulu, mutta hyvissä ajoin olimme jonottamassa parkkihalliin. Sitten huomasimme, että voi hitsi sielä on joku rahastus. Ja ajattelimme, että luulis siinä ny kortin käyvä. No, tuli medän vuoro ja nuori rahastuspoika sanoi, että vain käteinen kelpaa. Ei auttanu muu kuin alkaa tonkimaan kukkaroa ja eihän sitä seitsemää euroa sitten löytynyt kummaltaka, ei vaikka ynnättiin rahamme yhteen. Siinä vaiheessa ei ollut kuin kaksi vaihtoehtoa. Joko mennä Pasilasta hakeen rahaa, jossa oli lähin automaatti taikka sitten viedä auto vieressä olevaan Messukeskukseen ja maksaa parkki sinne ja jättää auto sinne ja tulla tunnelia pitkin takaisin Harwall areenalla.
Teimme toisen vaihtoehdon, eli ajoimme Messukeskukseen ja maksoimme sinne kortilla yhdeksän euron parkkimaksun! Ja sitten otettiin lentävä askel toiselle puolle tien. Mutta kerkesimme kuin kerkesimmekin ajoissa paikoilemme. :)
Olemme aikasemminkin olleet pari kertaa Apassionaattaa katsomassa, silloin kun se on ekoja kertoja ollut Suomessa. Sitten onkin muutama vuosi mennyt välistä, vaikka aina on ollut mielessä, että voi vitsi ku pääsisi tuonne taas katsomaan. On ne hevoset vaan niiiiiin hienoja! Ja tänä vuonna onnisti. Tänä vuonna oli vielä heidän 10-vuotis juhlanäytös. Tämä oli nyt kolmas kerta kun näimme esityksen ja eipä siinä oikein enään mitään uutta tullut, mutta kyllä se kuitenkin nähvätän arvoinen oli. Itse olisin toivonut yleisöltä enemmän heittäytmistä mukaan, mutta kun tietää millainen suomalainen yleisö yleensä on, niin voiko sen enempää vaatia tai odottaa. Itse olisin huutanu ja melunnu, mutta siinä tuli sitten sellainen fiilis, että ei kehtaa kun ei ketään muukaan tee sitä. En tiedä sitten vaikuttiko se, että esitys oli viimeinen. Olisiko ensimmäisessä esityksessä ollut enemmän heittäytynyttä porukkaa. Sitä en tiedä, mutta omalta osaltani jäi vaisu tunnelma mieleen. :/ Hevoset ja ratsastajat olivat kertakaikkisen huikeita, niin kuin aina ennenkin. :) Oli monta esitystä jotka jäivät erityisesti mieleen.
Minulla oli kamera mukana myös ja paljon tuli räpstittyä kuvia. Vaikka itsellä oli sellainen olo, että koitti mahdollisimman vähän keskittyä kuvaamiseen ja keskittyä enemmän siihen itse esitykseen, mutta yllättävästi niitä kuvia tuli silti räpsittyä yli 800! Siinä meni sitten yksi ilta mukavasti kuvia selaillessa.
Julkaisin parhaimmiston Petrus kuviin, joten sielä löytyy otoksia heinoista Apassionata hetkistä!
 |
| Tämä esitys aloitti shown. Hevonen oli kertakaikkisen hieno! |
 |
| Friisiläiset ovat aina niin upeita. Niitä jaksaisi katsoa vaikka kuinka kauan. |
 |
| Tämä esitys oli myöskin henkeäsalpaava. Hevonen meni aivan käsittämättömän hienosti rattaisen edessä. |
 |
| Ja hienoja vaativia koululiikkeitä näimme myöskin tältä parilta! |
 |
| Nämä hurjapäät vetivät kyllä hienosti! Itse vain katseli suu ammollaan huikeita ja vaarallisia temppuja. Muutama äksidenttikin kävi, mutta isoilta haavereilta säästyttiin. |
 |
| Espanjalainen ratsastuskoulu Lipizzan hevosineen. Hienoja! |
 |
| Tämä mies hevosineen oli mahtava! Suuret kunnian osoitukset kuinka pystyy hallitsemaan viiden hevosen laumaa niin taidokaasti. |
 |
| Tämä pari oli myöskin sellainen kuin ei voinut kuin katsoa ja ihailla. |
Tällä viikolla on muuten tullut hevosteltua aika lailla. Hetaa on tullut ajettua ja Versaillesia taluteltua pelolla.
Viime sunnuntaina, Apassionaatan aikoihin, kävin ekan kerran Versaillesin kanssa pellolla. Vähän oli sellainen olo, että mitä odottaa kun ei sitten koko talvena ole sitä tullut liikuteltua, että kuinka paljon sillä virtaa riittää. Mutta hienosti se meni. Kaunis aurinkoinen päivä, molemmat nauteimme pienestä kävelyhetkestä. Versaillesin ilmeestä näki kuinka onnelinen se oli kun pääsi vähän kävelemään jonnekin muuallekin kuin tarhaan. Eikä sillä ollut mitään pahoja aikeita mielessä. Virtaa kyllä oli, mutta nahoissaan pysy silti. Hetalla oli sama perrään, pieni kävely taluttaen pellolla. Sen jälkeen onkin tullut Versaillesia liikuteltua pelolla enemmänkin. Ensin totutellaan, että pellolakin voi mennä nätisti ja sitten kokeillaan samaa satulasta.
Hetaa on tullut myös ajettua ahkerasti. Huomaa hyvin itsessään muutoksen kuinka asenne on muuttunut. Ennen oli sellainen, että lähdettiin ajeleen ihan vain huvin vuoks ja jos keli ei ollut mielyttävä jätettiin ajaminen kokonaan väliin. Nyt on toisin. Asenne on muttunut, sato tai paistoi ajettava on ja nyt ei ajella huvin vuoks vaan nyt on tavotteita.
Hetalla on tapana ollut mennä sellaista käyntiravi tepsuttelua kun ei meinaa rauhoittua käyntiin ollenkaan. Alku kierroksen varsinkin on yhtä toppuuttelemista vain. Mutta nyt pikku hiljaa olen saanut sen ottamaan alkukäynnitkin ihan rauhassa. Jopa sillai, että on saanut hiukan antaa ohjaakin enemmän. Raviin siirtymisetkin alkavat jo luonaamaan pelkällä äänimerkillä tai, jos se ei heti siirry raviin pieni ohjan nosto auttaa sen siirtymiseen. Samaten ravista käyntiin siirtymisessä pieni himmaus ja pyyntö sanalla käyntiin saa sen siirtymään nätistä takaisin käyntiin. Homma siis sujuu niin kuin olen sen ajatellutkin. Raippaa ei ole tarvittu ja sitä ei ikinä mukana ole ollutkaan. En ole nähnyt sille tarvetta, koska poni toimii äänellä ja ohjilla. Kilpailuissa se onkin pakollinen somiste, joten tuleville kevään hiiteille ajattelin sen kyllä mukaan ottaa, että poni tottuu sen mukana olemiseen.
Näistä on siis hyvä jatkaa ja innolla odotan kevään tuloa, jotta päästäisiin radallakin kokeilemaan menoa. Mieheni mukaan ainaki vauhtia näyttää olevan sivusta katsottuna, kun pellolla olemme menneet. :D Itse sitä vauhtia ei huomaa kärryiltä ja välillä on sellainen olo että tarttisi lisääkin sitä saada, mutta nyt tällähetkellä vauhti ei ole meidän pääasia, vaan peruskunnon hiominen. Kevät/kesä menee sitten sitä vauhtia reenatessa kun tiet antavat siihen mahdollisuuden.
Tänään oli tarkoitus lähteä Ypäjälle avoimiaovia katsomaan, mutta kaverin lapsen sairastuttua menemisemme peruuntui. Ei sinne yksinkään kiva ole lähteä. Mutta ei se minun maailmaa kaada, joten nyt oli hyvä päivä käydä Hetan kanssa kävelemässä rajatiellä ja tunnustelemassa miltä pohja tuntuu, josko huomenna vaikka mentäisiin sinne ajeleen. Ja hyvältähän se tuntui, joten sinne vaa huomenna. Koitin ottaa kuvaaki Hetasta, mutta eihän siittä oikein meinannu kunnollista saada. :)
 |
| Heta kävelylenkillä. |
 |
| Molemmat karvapunkerot tänään kuvattuna. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti