Aikaa menny

Hetki on mennyt viime kirjoittelusta. Mutta mitä sitä väkisin vääntämään mitään, jos ei ole mitään mistä vääntää. :) Vaikka kyllä olisi ollutkin vääntämistä, mutta välillä aika tulee vastaan. Päivät yksinkertaisesti loppuvat kesken.
Mutta se miksi nyt lähdin kirjoittamaan johtuu siitä, että nousin Versaillesin selkään pistkästä aikaa. Melkein puolen vuoden tauon jälkeen (joka on aivan liikaa). Sitäkin mietein, että miksi olen ensinnäkin jättänyt sillä ratsastuksen vallan jäähylle, vaikka siihen ei koskaan syytä ole ollut. Ok. Kesällä piti alkaa "lihotuskuuri", koska ei ollut viime kesän näyttelyissä "kunnossaan". Oli kyllä kunnossa, mutta ei sellaisessa kuin mitä näyttelyissä tarvitsisi olla. Viime kesänä ratsastin Versaillesilla suhteellisen paljon normaaliin verrattuna ja siksi ei ollut enään tasaisen pyöreä näyttelykuntoinen. Joten ratsastus jäi vähemälle ja kohta vallan kokonaan pois. Nyt pikkuhiljaa kevättä kohti mentäessä on tullut taas sellainen olo, että molemmat ponit pakko saada liikeelle ja kesäksi hyvään kuntoon. Hetaa on tullutkin nyt hyvin treenattua ja se on tasaen varmasti valmentautunut. Tuntuu muutenkin olevan sellainen, joka kerää helposti kuntoa, koska nyt on jouduttu pienellä ajalla pidentämään lenkkejä. Hyvä vain, jos meinataan syksyllä vielä startteihin keritä. :)

Mutta siis asiaan.
Tosiaan perjantaina päätin nousta siis Versaillesin selkään pitkästä aikaa. :)
Poni sisälle, harjausta ja varusteet päälle. Satulan pistossa pientä erimielisyyttä, mutta seuraavalla kertaa poni käytävälle kiinni niin jää siihen kettuilut. Hiukan oli siinä ponia kuntoon pistäessä sellainen olo, että mitäköhän tästäkin tänään tulee... Poni valmis, kypärä päähän, raippa kätteen ja menoks. Poni keskelle kenttää kaartoon ja minä valmisteleen itseäni selkään. Jalka jalustimelle, ponnistus ja oho...löysinkin itseni ponin toiselta puolelta maassa makaamassa jalka edelleen jalustimessa kiinni. Säikähdin, mutta huomattuani asian vakavuuden rauhoitin itseni sekä ponin. Ja ihme kyllä sain ponin pidettyä rauhallisena, vaikka sekin pelästyi tilanetta yhtä paljon kuin minä tai ainakin ihmetteli sitä. Sain itseni ylös hinattua ja otettua jalkani pois jalustimesta. Tilanteen rauhoituttua huomasin kuina huvittavalta tilanne on loppujen lopuksi varmaan näyttänyt ja aloin nauramaan maha kippurassa tapahtunutta. Versailles ihmetteli, että mitä ihmettä tuo tuossa nyt touhuu. :D Ei auttanut muuta kuin kasata itsensä uudestaan ja kokeilla toisen kerran satulaan nousua. Tällä kertaa vähä vähempi ponnistusvoima riitti ja satulassa oltiin ja oikeassa asenossa. :) Alku käyntejä mentäessä edelleen nauroin tapahtunutta. Kuinka voi edes niin käydä. :D 127,5 cm korkea poni ja toinen kirjaimellisesti hypää yli. Mietein, että varmaan täytyy alkaa hommata isompaa ratsua, jotta ponnistusvoima menee kohdilleen suhteessa ratsuun. :)
Siittä kun pääsimme vauhtiin Versaillesin kanssa niin kaikki meni hyvin. Poni toimi kaikin puolin hyvin. Vähän jäykältä se tuntui toiseen suuntaan mentäessä, mutta mitä voimme siis tästä päätellä? Lisää ratsastusta ja harjoittelua, taivutuksia jne. niin saadaan poni taas kuntoon. Tällä kertaa täytyy vaan olla tarkkana myös ruokinnan suhteen, että saadaan poni pidettyä kuitenkin hyvän näköisenä ens kesän näyttelyitä ajatellen.
Siitä en tiedä kuinka usein kerkeän Versaillesia ratsastamaan, koska tällä hetkellä Heta on ykkös sijalla. Vaikka ikinä en ole halunnut  kategorioida poneja kumpi on toista tärkeämpi, vaan olen pyrkinyt pitämään molemmat samalla viivalla. Mutta nyt on se tosi asia, että Hetan kanssa vaan on nyt suunnitelmat hieman erillaiset kuin Versaillesin kanssa ja siihen täytyy nyt panostaa enemmän, jotta saadaan tulosta aikaiseksi. Mutta saisi sitä nyt edes kerran tai kaksi kertaa viikossa ratsastettua niin olisi sekin jo parempi kuin ei ollenkaan. Vakavasti olen kyllä harkinnut myös, että jos joku sopiva löytyisin liikuttamaan Versaillesia, niin se olisi kyllä helpotus itselleni. Mutta kun tiedän itseni, niin sitä sopivaa tuskin kovin helposti löytyy, joka täyttäisi omat vaatimukseni. Mutta pidän silmät ja korvat avoinna Versaillesille sopivaa liikuttajaa varten. :) Versailleskin on kuitenkin sellainen, että se sopisi myös jollekin sellaiselle joka haluaisi esim. pientä kilpailua harrastaa. Potentiaalia ponista kyllä löytyy. Nyttenkin meni paikotellen niin nätisti, vaikka tosiaan aikaa viime kerrasta on paljon. Ja ratsastajakaan ei tosiaan ollut iskussaan, joten siihen nähden hyvin. Hiomista ja harjoittelua niin ponista olisi radoille.

Ja yksi hyvä kevään merkki on tullut. Poneilta lähtee jo pikkuhiljaa talvikarva pois! Jee! Kevät, here we come! Innolla odotan mitä kevät tuo tullessaan. :)