Aikaa menny

Hetki on mennyt viime kirjoittelusta. Mutta mitä sitä väkisin vääntämään mitään, jos ei ole mitään mistä vääntää. :) Vaikka kyllä olisi ollutkin vääntämistä, mutta välillä aika tulee vastaan. Päivät yksinkertaisesti loppuvat kesken.
Mutta se miksi nyt lähdin kirjoittamaan johtuu siitä, että nousin Versaillesin selkään pistkästä aikaa. Melkein puolen vuoden tauon jälkeen (joka on aivan liikaa). Sitäkin mietein, että miksi olen ensinnäkin jättänyt sillä ratsastuksen vallan jäähylle, vaikka siihen ei koskaan syytä ole ollut. Ok. Kesällä piti alkaa "lihotuskuuri", koska ei ollut viime kesän näyttelyissä "kunnossaan". Oli kyllä kunnossa, mutta ei sellaisessa kuin mitä näyttelyissä tarvitsisi olla. Viime kesänä ratsastin Versaillesilla suhteellisen paljon normaaliin verrattuna ja siksi ei ollut enään tasaisen pyöreä näyttelykuntoinen. Joten ratsastus jäi vähemälle ja kohta vallan kokonaan pois. Nyt pikkuhiljaa kevättä kohti mentäessä on tullut taas sellainen olo, että molemmat ponit pakko saada liikeelle ja kesäksi hyvään kuntoon. Hetaa on tullutkin nyt hyvin treenattua ja se on tasaen varmasti valmentautunut. Tuntuu muutenkin olevan sellainen, joka kerää helposti kuntoa, koska nyt on jouduttu pienellä ajalla pidentämään lenkkejä. Hyvä vain, jos meinataan syksyllä vielä startteihin keritä. :)

Mutta siis asiaan.
Tosiaan perjantaina päätin nousta siis Versaillesin selkään pitkästä aikaa. :)
Poni sisälle, harjausta ja varusteet päälle. Satulan pistossa pientä erimielisyyttä, mutta seuraavalla kertaa poni käytävälle kiinni niin jää siihen kettuilut. Hiukan oli siinä ponia kuntoon pistäessä sellainen olo, että mitäköhän tästäkin tänään tulee... Poni valmis, kypärä päähän, raippa kätteen ja menoks. Poni keskelle kenttää kaartoon ja minä valmisteleen itseäni selkään. Jalka jalustimelle, ponnistus ja oho...löysinkin itseni ponin toiselta puolelta maassa makaamassa jalka edelleen jalustimessa kiinni. Säikähdin, mutta huomattuani asian vakavuuden rauhoitin itseni sekä ponin. Ja ihme kyllä sain ponin pidettyä rauhallisena, vaikka sekin pelästyi tilanetta yhtä paljon kuin minä tai ainakin ihmetteli sitä. Sain itseni ylös hinattua ja otettua jalkani pois jalustimesta. Tilanteen rauhoituttua huomasin kuina huvittavalta tilanne on loppujen lopuksi varmaan näyttänyt ja aloin nauramaan maha kippurassa tapahtunutta. Versailles ihmetteli, että mitä ihmettä tuo tuossa nyt touhuu. :D Ei auttanut muuta kuin kasata itsensä uudestaan ja kokeilla toisen kerran satulaan nousua. Tällä kertaa vähä vähempi ponnistusvoima riitti ja satulassa oltiin ja oikeassa asenossa. :) Alku käyntejä mentäessä edelleen nauroin tapahtunutta. Kuinka voi edes niin käydä. :D 127,5 cm korkea poni ja toinen kirjaimellisesti hypää yli. Mietein, että varmaan täytyy alkaa hommata isompaa ratsua, jotta ponnistusvoima menee kohdilleen suhteessa ratsuun. :)
Siittä kun pääsimme vauhtiin Versaillesin kanssa niin kaikki meni hyvin. Poni toimi kaikin puolin hyvin. Vähän jäykältä se tuntui toiseen suuntaan mentäessä, mutta mitä voimme siis tästä päätellä? Lisää ratsastusta ja harjoittelua, taivutuksia jne. niin saadaan poni taas kuntoon. Tällä kertaa täytyy vaan olla tarkkana myös ruokinnan suhteen, että saadaan poni pidettyä kuitenkin hyvän näköisenä ens kesän näyttelyitä ajatellen.
Siitä en tiedä kuinka usein kerkeän Versaillesia ratsastamaan, koska tällä hetkellä Heta on ykkös sijalla. Vaikka ikinä en ole halunnut  kategorioida poneja kumpi on toista tärkeämpi, vaan olen pyrkinyt pitämään molemmat samalla viivalla. Mutta nyt on se tosi asia, että Hetan kanssa vaan on nyt suunnitelmat hieman erillaiset kuin Versaillesin kanssa ja siihen täytyy nyt panostaa enemmän, jotta saadaan tulosta aikaiseksi. Mutta saisi sitä nyt edes kerran tai kaksi kertaa viikossa ratsastettua niin olisi sekin jo parempi kuin ei ollenkaan. Vakavasti olen kyllä harkinnut myös, että jos joku sopiva löytyisin liikuttamaan Versaillesia, niin se olisi kyllä helpotus itselleni. Mutta kun tiedän itseni, niin sitä sopivaa tuskin kovin helposti löytyy, joka täyttäisi omat vaatimukseni. Mutta pidän silmät ja korvat avoinna Versaillesille sopivaa liikuttajaa varten. :) Versailleskin on kuitenkin sellainen, että se sopisi myös jollekin sellaiselle joka haluaisi esim. pientä kilpailua harrastaa. Potentiaalia ponista kyllä löytyy. Nyttenkin meni paikotellen niin nätisti, vaikka tosiaan aikaa viime kerrasta on paljon. Ja ratsastajakaan ei tosiaan ollut iskussaan, joten siihen nähden hyvin. Hiomista ja harjoittelua niin ponista olisi radoille.

Ja yksi hyvä kevään merkki on tullut. Poneilta lähtee jo pikkuhiljaa talvikarva pois! Jee! Kevät, here we come! Innolla odotan mitä kevät tuo tullessaan. :)

Viikko taas vierähtänyt...

Taas on ykis viikko takanapäin ja kaikkea on tullut touhuttua ja vielä on touhuamista.

Tämä seuraava nyt kuuluu vielä viime viikkoon, mutta kävimme äitini kanssa sunnuntaina Apassionaattaa katsomassa. Saimme molemmat joululahjaksi liput näytökseen ja voin sanoa, että oli sitten yksi parhaista joululahjoista! :)
Alku ei ehkä mennyt iha putkeen. Ensiksi, ei tullut mieleen ottaa käteistä mukaan. Nykyään kun kaikkialla saa kortilla maksettua. Oli hiukan kiire aikataulu, mutta hyvissä ajoin olimme jonottamassa parkkihalliin. Sitten huomasimme, että voi hitsi sielä on joku rahastus. Ja ajattelimme, että luulis siinä ny kortin käyvä. No, tuli medän vuoro ja nuori rahastuspoika sanoi, että vain käteinen kelpaa. Ei auttanu muu kuin alkaa tonkimaan kukkaroa ja eihän sitä seitsemää euroa sitten löytynyt kummaltaka, ei vaikka ynnättiin rahamme yhteen. Siinä vaiheessa ei ollut kuin kaksi vaihtoehtoa. Joko mennä Pasilasta hakeen rahaa, jossa oli lähin automaatti taikka sitten viedä auto vieressä olevaan Messukeskukseen ja maksaa parkki sinne ja jättää auto sinne ja tulla tunnelia pitkin takaisin Harwall areenalla.
Teimme toisen vaihtoehdon, eli ajoimme Messukeskukseen ja maksoimme sinne kortilla yhdeksän euron parkkimaksun! Ja sitten otettiin lentävä askel toiselle puolle tien. Mutta kerkesimme kuin kerkesimmekin ajoissa paikoilemme. :)
Olemme aikasemminkin olleet pari kertaa Apassionaattaa katsomassa, silloin kun se on ekoja kertoja ollut Suomessa. Sitten onkin muutama vuosi mennyt välistä, vaikka aina on ollut mielessä, että voi vitsi ku pääsisi tuonne taas katsomaan. On ne hevoset vaan niiiiiin hienoja! Ja tänä vuonna onnisti. Tänä vuonna oli vielä heidän 10-vuotis juhlanäytös. Tämä oli nyt kolmas kerta kun näimme esityksen ja eipä siinä oikein enään mitään uutta tullut, mutta kyllä se kuitenkin nähvätän arvoinen oli. Itse olisin toivonut yleisöltä enemmän heittäytmistä mukaan, mutta kun tietää millainen suomalainen yleisö yleensä on, niin voiko sen enempää vaatia tai odottaa. Itse olisin huutanu ja melunnu, mutta siinä tuli sitten sellainen fiilis, että ei kehtaa kun ei ketään muukaan tee sitä. En tiedä sitten vaikuttiko se, että esitys oli viimeinen. Olisiko ensimmäisessä esityksessä ollut enemmän heittäytynyttä porukkaa. Sitä en tiedä, mutta omalta osaltani jäi vaisu tunnelma mieleen. :/ Hevoset ja ratsastajat olivat kertakaikkisen huikeita, niin kuin aina ennenkin. :) Oli monta esitystä jotka jäivät erityisesti mieleen.
Minulla oli kamera mukana myös ja paljon tuli räpstittyä kuvia. Vaikka itsellä oli sellainen olo, että koitti mahdollisimman vähän keskittyä kuvaamiseen ja keskittyä enemmän siihen itse esitykseen, mutta yllättävästi niitä kuvia tuli silti räpsittyä yli 800! Siinä meni sitten yksi ilta mukavasti kuvia selaillessa.
Julkaisin parhaimmiston Petrus kuviin, joten sielä löytyy otoksia heinoista Apassionata hetkistä!

Tämä esitys aloitti shown. Hevonen oli kertakaikkisen hieno!

Friisiläiset ovat aina niin upeita. Niitä jaksaisi katsoa vaikka kuinka kauan.

Tämä esitys oli myöskin henkeäsalpaava. Hevonen meni aivan käsittämättömän hienosti rattaisen edessä.

Ja hienoja vaativia koululiikkeitä näimme myöskin tältä parilta!

Nämä hurjapäät vetivät kyllä hienosti! Itse vain katseli suu ammollaan huikeita ja vaarallisia temppuja. Muutama äksidenttikin kävi, mutta isoilta haavereilta säästyttiin.

Espanjalainen ratsastuskoulu Lipizzan hevosineen. Hienoja!

Tämä mies hevosineen oli mahtava! Suuret kunnian osoitukset kuinka pystyy hallitsemaan viiden hevosen laumaa niin taidokaasti.

Tämä pari oli myöskin sellainen kuin ei voinut kuin katsoa ja ihailla.

Tällä viikolla on muuten tullut hevosteltua aika lailla. Hetaa on tullut ajettua ja Versaillesia taluteltua pelolla.
Viime sunnuntaina, Apassionaatan aikoihin, kävin ekan kerran Versaillesin kanssa pellolla. Vähän oli sellainen olo, että mitä odottaa kun ei sitten koko talvena ole sitä tullut liikuteltua, että kuinka paljon sillä virtaa riittää. Mutta hienosti se meni. Kaunis aurinkoinen päivä, molemmat nauteimme pienestä kävelyhetkestä. Versaillesin ilmeestä näki kuinka onnelinen se oli kun pääsi vähän kävelemään jonnekin muuallekin kuin tarhaan. Eikä sillä ollut mitään pahoja aikeita mielessä. Virtaa kyllä oli, mutta nahoissaan pysy silti. Hetalla oli sama perrään, pieni kävely taluttaen pellolla. Sen jälkeen onkin tullut Versaillesia liikuteltua pelolla enemmänkin. Ensin totutellaan, että pellolakin voi mennä nätisti ja sitten kokeillaan samaa satulasta.

Hetaa on tullut myös ajettua ahkerasti. Huomaa hyvin itsessään muutoksen kuinka asenne on muuttunut. Ennen oli sellainen, että lähdettiin ajeleen ihan vain huvin vuoks ja jos keli ei ollut mielyttävä jätettiin ajaminen kokonaan väliin. Nyt on toisin. Asenne on muttunut, sato tai paistoi ajettava on ja nyt ei ajella huvin vuoks vaan nyt on tavotteita.
Hetalla on tapana ollut mennä sellaista käyntiravi tepsuttelua kun ei meinaa rauhoittua käyntiin ollenkaan. Alku kierroksen varsinkin on yhtä toppuuttelemista vain. Mutta nyt pikku hiljaa olen saanut sen ottamaan alkukäynnitkin ihan rauhassa. Jopa sillai, että on saanut hiukan antaa ohjaakin enemmän. Raviin siirtymisetkin alkavat jo luonaamaan pelkällä äänimerkillä tai, jos se ei heti siirry raviin pieni ohjan nosto auttaa sen siirtymiseen. Samaten ravista käyntiin siirtymisessä pieni himmaus ja pyyntö sanalla käyntiin saa sen siirtymään nätistä takaisin käyntiin. Homma siis sujuu niin kuin olen sen ajatellutkin. Raippaa ei ole tarvittu ja sitä ei ikinä mukana ole ollutkaan. En ole nähnyt sille tarvetta, koska poni toimii äänellä ja ohjilla. Kilpailuissa se onkin pakollinen somiste, joten tuleville kevään hiiteille ajattelin sen kyllä mukaan ottaa, että poni tottuu sen mukana olemiseen.

Näistä on siis hyvä jatkaa ja innolla odotan kevään tuloa, jotta päästäisiin radallakin kokeilemaan menoa. Mieheni mukaan ainaki vauhtia näyttää olevan sivusta katsottuna, kun pellolla olemme menneet. :D Itse sitä vauhtia ei huomaa kärryiltä ja välillä on sellainen olo että tarttisi lisääkin sitä saada, mutta nyt tällähetkellä vauhti ei ole meidän pääasia, vaan peruskunnon hiominen. Kevät/kesä menee sitten sitä vauhtia reenatessa kun tiet antavat siihen mahdollisuuden.

Tänään oli tarkoitus lähteä Ypäjälle avoimiaovia katsomaan, mutta kaverin lapsen sairastuttua menemisemme peruuntui. Ei sinne yksinkään kiva ole lähteä. Mutta ei se minun maailmaa kaada, joten nyt oli hyvä päivä käydä Hetan kanssa kävelemässä rajatiellä ja tunnustelemassa miltä pohja tuntuu, josko huomenna vaikka mentäisiin sinne ajeleen. Ja hyvältähän se tuntui, joten sinne vaa huomenna. Koitin ottaa kuvaaki Hetasta, mutta eihän siittä oikein meinannu kunnollista saada. :)

Heta kävelylenkillä.

Molemmat karvapunkerot tänään kuvattuna.

Satulan sovitusta ja shoppailua

Taas on viikko vierähtänyt.
Keskiviikkona kävin Viljar Shopista hakemassa Norton Rexine synteettisen yleissatulan sovitukseen. Yksi satula kotoota jo löytyy, mutta toinen tarvitaan sitten kun Hetaa aletaan ratsukouluttaan. Hetan selkään se tuntuikin sopivan. Versaillesin ei niinkään. :D Satula on vaihdettavalla etukaarella ja sain siihen mukaan extra wide -kaaren. Eli tällä hetkellä extra wide oli Hetalle sopiva, vaikka sen onkin tällä hetkellä ollut hyvin pienellä liikutuksella, joten todennäköisesti sille tulee sopimaan myöhemmin joko wide tai medium kaari, tästä kun alkaa liikuttelut lisääntymään. Versaillesille tosiaan satula oli vielä extra wide:llakin liian kapea. :) Mutta uskoisin että sillekin tämä sama satula menee kunhan päästään sitäkin liikuttelemaan enemmän. Eli hankintaan tulee sitten toinen satula hiukan myöhemmin.
Meillä on nyt tällä hetkellä yksi freeform satula, joka on siitä hyvä, että se sopii selkään kuin selkään. Eli nyttekin kun Versailles on siinä kunnossa mitän on, että normaali satula ei sovi niin on hyvä että tallista löytyy edes yksi satula joka mahtuu sille. Sillä aletaan liikuttelemaan alkuun ja kun saadaan hiukan mahan ympärystää poies, sovitan uusiksi tuota samaista Nortonin satulaa sille ja jos se sopii niin ostan toisen samanmoisen Versaillesille.
Satula jota kokeilin oli 15" kokoinen ja sopi oman peppuni alle hyvin, mutta pistin satulan kuitenkin tilaukseen 16" kokoisena ihan vain sen takia, että joku muukin pystyy satulalla ratsastaan kuin pelkästään minä. :) Varsinkin meidän äiti on ollut innoisaan, että pääsee joskus ratsastamaan Hetalla.
Satula oli kevyt, niin kuin synteettiset yleensä ovat ja vaikutti kaikin puolin hyvältä. Kävin netissä etsimässä josko jostain saisi itse ostettua näitä kaareja siihen itse ja klikkasinkin itseni www.tallivaruste.fi sivulle, jossa huomasin, että sielä samainen satula maksoi 179,90€ kun Viljarissa satula maksoi 240€. Pisti kyllä miettimään hetkeksi ja meinasinkin ensin, että ostan satulan halvemmalla tuolta Tallivarusteesta.
Mentyäni torstaina palauttamaan satulaa takaisin, kerroin hinnasta Viljarissa ja tulikin ilmi, että tämä firma harrastaa ilmeisesti näitä enemmänkin, että myydään puolta halvemmalla kaikkee kuin muut. Onko se kannattavaa? Ei. Ja koska olen Viljarissa tottunut asioimaan ja haluan kannattaa shoppia, joten päätin ostaa satulan heiltä. Mielummin tutulta kuin vieraalta. :) Joten nyt odotellen satulan saapumista ensi viikolle.

Satula Versaillesin selässä.

 

 

Satula Hetan selässä.

Torsaina palauttaessani satulaa takaisin, shoppailin vähän itsellenikin jotain mukavaa. Ja käteen jäikin Pfiffin Jolie talvitakki (joka on nyt vielä tarjouksessa Viljarissa!), hanskat ja vaaleenpunaiset ratsastussukat. Harvinaista, että käteen ei jäänyt mitään poneille, jos satulaa ei lasketa. ;) Mietinnässä oli kyllä parit suitsi ehdokkaat, mutta en uskaltanut ostaa niitä koska epäilin että ne olisivat olleet liian isot Versaillesille ja koska Hetalla on jo hyvät suitset jäivät ne vielä odottamaan. Ensi viikolla kun menen satulaa hakemaan lupasin ottaa Versaillesin tämän hetkiset suitset mukaan, joista näkee koon sopiiko vaiko eikö sen päähän. Sille kun nuo suitsien ja riimujen ostaminen on hiukan hankalaa kun sen pää on sellainen kuin on, pieni ja siro. Shettis koon ovat jo liian pieniä ja jotkut poni koon taas liian isoja.

Kuvassa näkyy Pfiffin Jolie takki, joka on tosi mukava päällä ja siinä on kivat resorit. Sukat eivät näy kuvassa, mutta nekin on jalassa. ;) Pipo on jäänyt käteen tällä viikolla Agrimarketista ja se on Horzen, myöskin tooodella pehmeä ja mukava. :)

Tänään kävin ajamassa Hetaa parin viikon tauon jälkeen ja tuntui oikeikin hyvältä käteen. Menohalua riitti ja ravikin tuntuu aina vain paranevan kerta kerran jälkeen paremmaksi! Odottelen että tulisi vielä pikkasen lunta ja pakkasta, jotta tuo rajatie tuolta mettästä tulisi hyväksi, että päästäisiin sinne menemään. Tällä hetkellä tie on vielä sen verran liukas näiden plussa kelien jälkeen, että ei uskalla mennä kokeileen. Jottei käy mitään haaveria.

Viimeiseksi vielä haukottelukuvaa Hetasta viime keväältä, jota se aina tykkää harrastella ajojen jälkeen. :)

kuva: Pauliina Pekkanen